Selkäydinvaurio

Selkäydinvaurio (selkäydinvamma) tarkoittaa selkäytimen toiminnan äkillistä tai pitkäaikaista heikkenemistä tai menettämistä. Vaurio voi syntyä traumaattisesta iskusta, kuten liikenneonnettomuudesta tai kaatumisesta, tai ei-traumaattisista syistä, kuten kasvaimista, tulehduksista, verenkiertohäiriöistä tai aineenvaihduntataudeista.

Vaurio jaetaan yleisesti täydellisiin ja osittaisiin. Kliinisen arvion tukena käytetään usein ASIA-luokitusta, jolla kuvataan motorisen ja sensorisen toimintakyvyn menetystä tason mukaan.

Oireet vaihtelevat vaurion tason mukaan. Yleisiä ovat motorisen toiminnan ja/tai tuntoalueen menetys, mahdollinen halvaus alaraajoissa tai yläraajoissa sekä spastisuus. Autonominen dysfunktio ilmenee virtsaamisen ja suolen hallinnan muutoksina sekä verenpaineen säätelevien mekanismien häiriöinä.

Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen ja kuvantamiseen. MRI on ensisijainen menetelmä vaurion paikantamiseen ja luonteen selvittämiseen, ja CT sekä röntgenkuvat voivat paljastaa murtumia tai luurakenteiden muutoksia. Taustatiedot ja laboratorioarvot auttavat epäillyn etiologian tarkentamisessa.

Hoito painottuu akuutissa vaiheessa elintoimintojen tukemiseen, selkärangan stabilointiin sekä mahdolliseen kirurgiseen dekompressioon. Kipu-, spastisuus- ja virtsaamisasioiden hallinta sekä varhainen kuntoutus ovat keskeisiä osia hoitoa. Pitkäaikaisessa hoidossa keskitytään toiminnan säilyttämiseen ja arjen sopeuttamiseen.

Ennuste vaihtelee suuresti riippuen vamman tasosta ja laajuudesta sekä potilaan yleisestä terveydestä. Monissa tapauksissa suurin palautuminen tapahtuu ensimmäisten kuukausien aikana, mutta täydellinen toipuminen on harvinaisempaa täyden vaurion yhteydessä. Pitkäaikainen kuntoutus ja apuvälineet voivat merkittävästi parantaa elämänlaatua.