Selityksen

Selitys on suomen kielen substantiivi, jolla tarkoitetaan selostusta, perustelua tai tarkkaa kuvausta, jolla pyritään havainnollistamaan jotakin, vastaamaan kysymyksiin siitä miksi jokin on tai miten jokin toimii. Se voi viitata yksittäiseen lausuntoon tai laajempaan analyysiin, ja se voidaan antaa sekä suullisesti että kirjallisesti. Selitys voi liittyä arkipäiväisiin tilanteisiin, tieteellisiin tutkimuksiin, journalismiin tai oikeudellisiin ja hallinnollisiin konteksteihin.

Kieliopillisesti selitys taipuu normaalin suomen kielen mukaan. Genetiivin yksikkö on selityksen, jota usein käytetään ilmaisemaan omistussuhdetta tai yhteyttä, esimerkiksi “selityksen mukaan” tai “selityksen perusteella.” Muita taivutusmuotoja ovat esimerkiksi nominatiivi selitys, partitiivi selitystä ja inessiivinen muoto selityksessä. Muut termit, jotka liittyvät samaan merkityskenttään, ovat esimerkiksi selvitys ja perustelu, jotka voivat kuitenkin viitata hieman eri vivahteisiin.

Etymologisesti sana muodostuu verbistä selittää yhdistettynä nominalisaatioon -itys, jolloin syntyy käsitteellinen kohde, joka kuvaa toiminnasta saatua lopputulosta. Selityksen käsitteeseen kuuluu usein sekä faktapohjainen kuvaus että tulkinta tai motiivi, mutta sen uskottavuus riippuu lähteiden luotettavuudesta ja kontekstista.

Käyttöyhteyksiä ovat muun muassa uutisointi, virallinen viestintä, tieteelliset raportit sekä arkipäivän keskustelut, joissa halutaan avata syy tai tarkoitus. Esimerkki: “Selityksen mukaan tapahtumat johtuivat teknisestä viasta.”