Sekundaariryhmät

Sekundaariryhmät ovat suuria ja epäpersoonallisia sosiaalisia ryhmiä, joissa suhteet perustuvat yhteisiin päämääriin, asemiin ja rooleihin enemmän kuin läheisiin henkilökohtaisiin siteisiin. Niiden jäsenet voivat olla vaihdettavissa ja vuorovaikutus on usein tehtävälähtöistä tai organisaatio- ja toimintahakuista.

Ominaisuudet. Sekundaariryhmän piirteitä ovat epäintimeys suhteissa, toiminnan tarkoituksenmukaisuus ja säännönmukainen, organisaation kohdentama vuorovaikutus. Roolijako ja muodolliset käytännöt korostuvat, sekä viestintä on usein tavoitteeseen sidottua. Jäsenyys voi olla tilapäistä tai projektilähtöistä, ja ryhmä voi olla suurempi sekä vähemmän pysyvä kuin primaariryhmä.

Rajat ja dynamiikka. Sekundaariryhmät syntyvät usein vapaaehtoisesti palvelun tai tehtävän suorittamiseksi, eivät parhaiden ystävyyssuhteiden muodostamiseksi. Ne voivat kehittyä organisaatioissa, koulutuksessa tai ammatillisissa yhteyksissä ja niiden sisällä on muodollinen normisto sekä kontrollimekanismit. Kun tavoite saavutetaan tai projekti päättyy, ryhmä voi muuttua tai haihtua.

Esimerkkejä. Työyhteisöt, luokat ja opiskelijaryhmät, ammatilliset järjestöt, poliittiset puolueet sekä projektitiimit ja osastot suurissa organisaatioissa muodostavat yleisiä sekundaariryhmiä.

Teoreettinen tausta ja rooli. Sekundaariryhmien käsite korostaa instrumentaalista, tehtäväkeskeistä toimintaa verrattuna primaariryhmien emotionaaliseen läheisyyteen. Kansainvälisissä ja kotimaisissa sosiologisissa tutkimuksissa se toimii sekä verkostojen rakentamisen että sosiaalisen toiminnan koordinoijan viitekehyksenä. Digitaalinen aikakausi on laajentanut ja muokannut sekundaariryhmien vuorovaikutustapoja etätyön ja online-verkostojen kautta.