Saxtoksiineja

Saxtoksiinit (saxtoksiineja) ovat ryhmä erittäin myrkyllisiä neurotoksineja, joita muodostavat merelliset dinoflagellaatit ja joiden kulkeutuminen sekä kertymä tapahtuu yleisesti keräkauden aikana shellfishien, kuten simpukoiden, munien ja osterien kautta. Yleinen nimitys kokoineksi on paralyyttinen simpukkamyrkytys (paralytic shellfish poisoning, PSP). Saxtoksiinit toimivat estäen hermosolujen natriumkanavien (NaV) toimintaa ja siten johtavat hermo- ja lihaksen toimintojen lakastumiseen. Eri derivaatit, kuten saxitoksiini (STX), neosaxitoksiini sekä gonyautoksiinit GTX1–GTX4, sekä muutokset kuten decarbamoylaatit, muodostavat kokonaisuuden, jonka yhteispitoisuus määrittää toksisuuden. Tavallisesti toksiset yhdisteet mitataan STX-ekvivalentteina, koska eritasoisilla derivaatilla on erilaista tehoa.

Altistuminen tapahtuu, kun kontaminoituneet simpukat tai muut syötävät merenelävät kulutetaan. PSP-oireet ilmenevät yleensä minuutteja tai tunteja nauttimisen jälkeen ja voivat alkaa suupäiden tunnottomuudesta, suupielen ympärillä sekä kasvojen alueelta, jatkuen pahantuulun, huimauksen, puutumisen, puhe- ja nielemävaikeuksien sekä heikentynyt liike- ja hengitysvaikeuksien kautta. Vakavissa tapauksissa hengitysvaikeudet johtavat keuhko- ja hengitysvajeeseen. Saxtoksiineja ei ole antibottia; hoito on tukevia ja elvytettäviä toimenpiteitä, kuten ilmanhallinta ja tarvittaessa hengityksen tukeminen.

Haittojen ehkäisy perustuu tiukkaan valvontaan ja varoituksiin: marjakausien aikana rantaviivan kalasatamien ympärillä annetaan varoituksia ja alueellisia sulkemisia. Toksien havaitsemiseksi käytetään nykyaikaisia analyyttisiä menetelmiä, kuten LC-MS/MS ja HPLC, sekä immuno-, testejä, kun taas historiallisesti käytettiin eläinperäistä biovarjoa.

Note: tarkat raja-arvot ja käytännöt vaihtelevat alueittain (esim. EU- ja FDA-säännökset).