saxitoksiini

Saxitoksiini, yleensä tunnettu nimellä saxitoxin, on joukko erittäin voimakkaita neurotoksiineja, joita tuottavat tietyt merialgaeläimet kuten dinoflagellaatit (yleisesti Alexandrium-, Gymnodinium- ja Pyrodinium-suvut) sekä joillakin makean veden sinibakteereilla. Toxiinipopulaatiot kertyvät simpukoiden, sekä muiden syötäväksi käytettyjen mereneläinten lihassäiliöihin, ja ne voivat aiheuttaa paralyyttisen shellfish-poisoningin (PSP) ihmisille nautitun saaliin kautta.

Toxiinien vaikutusmekanismi perustuu vapaa- ja sedimentoituneiden saxitoksiin blokkaamiseen natriumkanavilla (voltage-gated sodium channels) hermo- ja lihassoluissa. Tämä estää toimintapotentiaalin syntymisen ja kulun hermoverkkojen kautta, mikä aiheuttaa tunnottomuutta, lihasheikkoutta ja pahimmillaan hengitysvaikeuksia sekä kuoleman.\nSaxitoksiinit ovat melko heat-stabiilejä eikä tavallinen keittäminen tai säätäminen yleensä tuhoa niitä.

Ilmiasteinen esiintyminen ja terveysriskit liittyvät usein levähaittojen, eli HABien, kuten Alexandriumin esiintymiseen. Toksiset simpukat voivat esiintyä maailmanlaajuisesti, ja monilla alueilla on käytössä säännöksiä ja seuranta-alueiden sulkemisia PSPin ehkäisemiseksi.

Altistuminen tapahtuu yleensä syömällä saastunutta simpukkaa tai muita mereneläviä. Oireet ilmenevät minuuteista tunteihin: suun ja kasvojen puutuminen, kihelmöinti, huimaus, lihasheikkous ja mahdollisesti hengitysrytmin heikentyminen. Ei ole spesifistä vastalääkettä; hoito on tukevaa, ja joissakin tapauksissa tarvitaan happea tai mekaanista ventilointia.

Toksinien määrää mitataan yleensä saxton-ekvivalentteina (STX-ekv.), käyttäen LC-MS-analyyseja tai immunoassay-menetelmiä. Käytännön sääntely asettaa rajoja esimerkiksi 80 μg STX-ekv. per 100 g simpukkamassaa monilla alueilla.