Satelliittiyhteyden

Satelliittiyhteyden on tiedonsiirtoyhteys, jossa asiakkaan laitteet ovat yhteydessä satelliittiin maanpäällisen verkon kautta. Yhteys muodostuu yleensä maanpäällisestä tukiasemasta (gateway), käyttäjien päätelaitteista (esimerkiksi VSAT-antenneista) ja satelliitista, jonka kautta tieto kiertää pitkän matkan verkkoihin kuten internetiin tai puhelinverkkotronesuun.

Toimintaperiaate perustuu kaksisuuntaiseen linkkiin. Data lähetetään maanpäälliseltä päätelaitteelta satelliitin uplink-taajuudella; satelliitti vastaanottaa signaalin, vahvistaa sen transponderinsa kautta ja reitittää sen takaisin maahan downlink-taajuudella. Satelliitin toiminta riippuu sen orbitaatiosta: geostationaarinen (GEO) sijaitsee korkealla, pysyy paikallaan taivaalla ja tarjoaa laaja-alaisen katvealueen, kun taas pienemmissä, nopeasti movingion LEO- tai MEO-orbitaatiossa on alhaisempi viive mutta pienempi katvealue ja suurempi vaatimukset maanpäälliselle infrastruktuurille.

Tekniset ominaisuudet kattavat taajuusalueet kuten C-, Ku- ja Ka-bandit, sekä modulaatio- ja koodausmenetelmät (esimerkiksi DVB-S2, QPSK tai 8PSK) ja usean käyttäjän pääsyn tekniikoita (TDMA, FDMA, CDMA). Yhteyden laatu ja kapasiteetti riippuvat linkkibudjetista, laitteistosta sekä satelliitin ja maanpäällisen verkon välisestä replikaatiosta.

Käyttökohteita ovat verkon laajentaminen syrjäisiin ja maanpäällisin rakentein katveisiin alueisiin, merenkäytön, ilmailun ja kriisinhallinnan tarve sekä televisio- ja datatiedonsiirto. Edut ovat kattavuus ja riippumattomuus maasuhteista; rajoitteita ovat korkea hinta, lämpötilan ja sään herkkyys sekä GEO-viive, joka voi olla 250–600 millisekuntia. Tulevaisuudessa LEO-konstellaatioiden yleistyminen sekä satelliittien välinen laser- tai radiolinkki voivat pienentää viiveitä ja lisätä kapasiteettia.