Satelliitin

Satelliitti (gen. satelliitin) on keinotekoinen kappale, joka kiertää toista kappaletta, tavallisesti Maata, ja palvelee viestintää, havainnointia, navigointia tai tieteellistä tutkimusta. Useimmat maapalloa kiertävät satelliitit sijoittuvat kiertoradoille, joilla ne vastaanottavat ja lähettävät dataa sekä suorittavat mittauksia.

Yleisimmät tyypit ovat viestintäsatelliitit, jotka välittävät puhe- ja datavirtoja, havaintosatelliitit, jotka tuottavat kuvia ja mittaustietoja, sekä navigaatio- ja paikkatietosatelliitit, kuten globaalin sijainnin määrittäjät. Lisäksi on tieteellisiä ja kokeellisia satelliitteja, jotka tähtäävät havaintoihin ja uusien teknologioiden testaukseen.

Satelliittien kiertoradat jakautuvat yleensä maapallon ympäri; tunnetuimpia ovat matalien kiertoratojen (LEO, noin 160–2 000 km), keskirajoitus (MEO) ja geostationaarinen kiertorata GEO (noin 35 786 km). GEO-satelliitit pysyvät suhteessa Maahan paikallaan, mikä sopii tele- ja radioviestintään.

Satelliitti koostuu perusrakenteesta ja payloadista. Perusrakenne (bus) vastaa järjestelmien tuki-, sähkö- ja ohjaustoiminnoista, kun taas payload määrittää laitteen tehtävän (esimerkiksi viestintä tai kuvaus). Sähkövoima voidaan tuottaa aurinkopaneeleilla ja varauksilla, ja asennonhallinta sekä viestintäjärjestelmät mahdollistavat toimintojen suorittamisen.

Laukaisu tapahtuu raketin avulla, usein yhteistyössä maanpäällisten tukiyksiköiden kanssa. Elinkaarensa aikana satelliitti voidaan korvata uudella laitteella tai siirtää loppuradalle deorbitoinnin kautta, jotta avaruusromujen syntyminen minimoidaan. Kansainväliset järjestöt, säädökset ja hyödyntäjät ohjaavat toimintaa sekä spekuloivat kiertoratojen optimointia ja turvallisuutta.