Satelliittipaikanmääritys

Satelliittipaikanmääritys, tunnetaan myös nimellä GPS (Global Positioning System) -tekniikka, on menetelmä, jolla voidaan määrittää tarkka paikka maapallon pinnalla tai sen yläpuolella käyttämällä satelliittien avulla lähetettyjä signaaleja. Järjestelmä perustuu Yhdysvaltain puolustusvoimien kehittämään GPS-satelliittiverkostoon, mutta vastaavia järjestelmiä kuten GLONASS (Venäjä), Galileo (Euroopan unioni) ja BeiDou (Kiina) ovat myös käytössä. Satelliittipaikanmääritys toimii siten, että maahan sijoitettu vastaanotin vastaanottaa signaaleja useammalta satelliitilta, jotka sijaitsevat maapallon kiertoradalla. Vastaanotin laskee signaalien matkan ja ajan perusteella omasta sijainnistaan, jolloin voidaan laskea koordinaatit, kuten leveys- ja pituusasteet.

Satelliittipaikanmäärityksen periaatteena on trilateraatio, jossa vastaanotin käyttää vähintään neljän satelliitin tietoja tarkkaan sijaintiin. Ensimmäiset kolme satelliittia mahdollistavat kahdenulotteisen sijainnin määrittämisen, kun taas neljäs tarjoaa kolmannen ulottuvuuden ja korjaa myös ajanvirheen. GPS-signaalit sisältävät myös ajan ja sijaintitiedot, jotka ovat olennaisia paikanmääritykselle. Tekniikkaa käytetään laajalti matkailussa, kuljetuksissa, maantieteellisissä tutkimuksissa, merenkulussa ja ilmailussa, mutta myös yksityisissä sovelluksissa, kuten matkapuhelimien ja navigointilaitteiden avulla.

Satelliittipaikanmäärityksen tarkkuus voi vaihdella riippuen tekijöistä kuten satelliittien määrästä, vastaanottimen laadusta ja ympäristötekijöistä, kuten rakennusten tai vuoristojen aiheuttamasta häiriöstä. Tarkkuutta voidaan parantaa käyttämällä korjauspalveluja, kuten DGPS (Differential GPS), joka hyödyntää maassa sijaitsevia korjausasemia. Lisäksi uudemmat järjestelmät, kuten Galileo, tarjoavat parannettua tarkkuutta ja luotettavuutta. Satelliittipaikanmääritys on tärkeä osa nykyaikaista teknologiaa ja sen sovellukset kasvavat jatkuvasti.