Satamakaupunkeja

Satamakaupunkeja ovat kaupungit, joissa satama ja merellinen liikenne muodostavat keskeisen osan kaupungin taloudesta, identiteetistä ja arkipäiväisestä toiminnasta. Satamakaupunki voi sisältää sekä suuria, kansainvälisiä konttiretkiä palvelevia terminaaleja että pienempiä kalastus-, matkustaja- tai paikallisliikennettä varten rakennettuja satama-alueita. Satama on usein kaupungin logistisen järjestelmän solmukohta, johon liittyy sekä merenkulku että maaliikenne.

Infrastruktuuri satamakaupungeissa kattaa konttori- ja bulk-terminaalit, ferry- ja matkustajaterminaalit, sekä hinterland-liikenteen, kuten raide- ja tietomahdollisuudet. Satamakaupunkien talous perustuu usein kolmelle osa-alueelle: vienti- ja tuontikaupankäynti sekä logistiikka, teollisuus ja tuotannollinen toiminta sekä palvelut, mukaan lukien matkustus ja matkailu. Kaupunkisuunnittelussa korostuvat satama-alueiden reunajulkinen käyttö sekä kehittäminen jalankulku- ja asuinalueiksi, toimivien työ- ja liikenneyhteyksien rakentaminen sekä ympäristö- ja ilmastokestävyyden parantaminen.

Historia on muovannut satamakaupunkien muotoa: monissa kaupungeissa satama on ollut kauppasuhteiden ja teollisuuden historiallinen veturi, mutta globalisaation ja digitalisoitumisen myötä uudet liiketoimintamallit ovat lisänneet monipuolisuutta, kuten konttija rahtiliikenteen yhdistäminen liiketoimintaverkkoihin sekä matkustajaliikenteen kuten risteilyalusten roolin.

Esimerkkejä tunnetuista satamakaupungeista ovat Rotterdam, Shanghai, Singapore, Busan, Hamburg ja Antwerpen. Suomessa satama-alueilla on esimerkiksi Helsinki ja Turku, joissa merellinen yhteys vaikuttaa sekä talouteen että kaupunkikuvaan.