rahtiliikenteen

Rahtiliikenne tarkoittaa tavaroiden siirtämistä paikasta toiseen kaupallisin tarkoituksin käyttämällä erilaisia liikennemuotoja, kuten maantie-, rautatie-, meriliikenne- ja ilmailukuljetuksia sekä näiden välillä tapahtuvaa intermodalista toimintaa. Se kattaa sekä yksittäiset kuljetukset että koko tavarankuljetusketjun suunnittelun, toteutuksen ja seurannan, mukaan lukien varastoinnin ja terminaalipalvelut.

Rahtiliikenteen keskeisiä osa-alueita ovat kuljetuspalvelut, reititys ja aikataulutus, lastin käsittely sekä tullaus ja dokumentaatio kansainvälisessä kaupassa. Infrastruktuuriin kuuluvat tiet sekä moottoritie- ja rautatieverkostot, satamat, lentokentät sekä intermodaaliset terminaalit, joissa tavaraa siirretään sujuvasti eri kuljetusmuotojen välillä. Kansainvälisessä yhteydessä rahtiliikenne muodostaa olennaisen osan globalisaatiosta ja logistiikkaketjuista.

Sääntely ja politiikka ohjaavat rahtiliikennettä. Suomessa toimintaa valvovat muun muassa Liikenne- ja viestintävirasto Traficom sekä EU-lainsäädäntö, joka käsittää muun muassa kuljettajien ajo- ja lepoaikojen rajoitukset, tekniset vaatimukset ajoneuvoille sekä turvallisuus- ja ympäristövaatimukset. Kuljetusyritykset noudattavat lisäksi kansainvälisiä kaupankäynnin ehtoja sekä sopimusstandardeja, kuten Incoterms.

Tulevaisuuden kehitykseen vaikuttavat digitalisaatio ja automaatio, sähköistyminen sekä kestävyysvaatimukset. Tehokkuutta parantavat telematiikka, reaaliaikainen seuranta ja intermodaalisen liikenteen yleistyminen. Myös ympäristövaikutusten vähentäminen, hiilineutraalius sekä uuden teknologian, kuten älykkäiden rahtijärjestelmien, käyttöönotto ovat keskeisiä kehityssuuntia.