Sarveiskalvo

Sarveiskalvo (lat. cornea) on silmän etuosa, läpinäkyvä kerros, joka peittää iiriksen, pupillin ja etukammion. Sen päätehtävä on taittaa valoa ja ohjata se tarkasti verkkokalvolle. Sarveiskalvo muodostaa suurimman osan silmän taittovoimasta, noin 43 dioptria, ja on keskeinen osa näkökykyä.

Rakenne ja kerrokset: Sarveiskalvo koostuu viidestä kerroksesta: epiteeli, Bowmanin kerros, stroma, Descementin kalvo ja endoteeli. Keskipaksuus on noin 500 mikrometri. Epiteeli on tiivis pintakerros, stroma muodostaa suurimman osan paksuudesta ja koostuu järjestäytyneistä kollageenin lamelleista, endoteeli säätelee nesteen poistumista ja pitää sarveiskalvon kosteuden sekä läpinäkyvyyden.

Vascularisaatio ja ravitsemus: Sarveiskalvo on avaskulaarinen eikä verisuoniaa. Ravinteet ja happi saadaan pääasiassa kyynelnesteestä sekä etukammion nesteestä; endoteeli ja epiteeli helpottavat ravinteiden diffuusiota kerrosten läpi.

Hermotus ja paraneminen: Sarveiskalvo on erittäin herkkä aistinhermilta, pääasiassa kolmoishermon kautta, ja reagoi voimakkaasti pieniin ärsykkeisiin. Paraneminen on nopeaa epiteelin osalta, mutta syvempien kerrosten uudelleen muodostuminen on hitaampaa.

Sairaudet ja toiminnot: Yleisimmät tilat ovat keratiitti (sarveiskalvontulehdus), keratokonus (sarveiskalvon kuperuus ja oheneminen), sekä erilaiset dystrofiat ja haavat. Vakavat vauriot voivat heikentää läpinäkyvyyttä ja näköä. Hoitona käytetään lääkkeitä (antibiotit, tulehduskipulääkkeet), sekä kirurgisia vaihtoehtoja kuten keratoplastia (täyskautoinen tai lamellaarinen siirto) ja refraktiivisia leikkauksia (LASIK/PRK) taittovoiman muokkaamiseksi.