Sanastotyypit

Sanastotyypit ovat kielen sanaston erilaisten luokkien ja kategorioiden muodostamia rakennetta, jolla kieliä voidaan analysoida sekä opetuksessa ja sanakirjojen suunnittelussa. Niiden avulla voidaan kuvata, millaisia sanoja käytetään missäkin kontekstissa, ja miten sanasto kehittyy yksilöllisesti sekä yhteisöllisesti.

Aktiivinen ja passiivinen sanasto ovat yleinen perustyypeistä. Aktiivinen sanasto koostuu sanoista ja ilmauksista, joita ihmiset käyttävät sujuvasti puheessa ja kirjoitetussa tekstissä. Passiivinen sanasto puolestaan sisältää sanoja, joita ymmärretään tai tunnistetaan helpommin kuin niitä käytetään. Eroa voidaan hyödyntää kieltenopetuksessa ja sanastonhallinnassa: tavoitteena on laajentaa oppijan sekä ymmärrystä että tuotantoa.

Käyttötilanteen ja tarkoituksen mukaan sanastot jaotellaan usein yleissanastoon, erikoissanastoon sekä teemasanastoon. Yleissanasto kattaa arkiset, jokapäiväiset sanat, kun taas erikoissanasto peilaa ammatti- tai tieteenaloja (tekninen, tieteellinen, oikeudellinen sanasto jne.). Teemasanasto koostuu sanoista ja ilmauksista, jotka liittyvät tiettyyn aihealueeseen, kuten terveys, liikenne tai ruoka.

Lisäksi sanastot voidaan luokitella kieliyhteyden mukaan: arkikieli vs. kirjallinen kieli, sekä slangin ja puhekielen sanasto. Kirjallinen ja neutraali sanasto on usein eriytetty slangista ja kielellisesti rönsyilevästä puhekielestä.

Käytännössä sanastotyypit ohjaavat sanaston keräämistä, opettamista ja sanakirjojen rakennetta sekä sitä, miten sanastoa seurataan ja kehitetään digitaalisten työkalujen avulla. Frekvenssi- ja kontekstuaalinen analyysi auttavat tunnistamaan, mitkä sanatyypit ovat olennaisia eri käyttäjäryhmille.