sanatyypit

Sanatyypit tarkoittavat sanojen luokittelua kieliopillisen toiminnan mukaan. Suomen kielessä sanatyypit kuvaavat, miten sana taipuu, mihin syntaktiseen tehtävään se lauseessa toimii ja miten se liittyy muihin sanoihin. Yleisimmät sanatyypit ovat substantiivit, verbit, adjektiivit, pronominit, numerosanat, adverbit, konjunktiot sekä partikkelit. Lisäksi puhutaan postpositioista ja prepositioista sekä niihin liittyvistä taivutus- ja käyttöyhteyksistä.

Substantiivit ovat nimisanaluokkaa, jota käytetään viittaamaan olioihin, ihmisiin ja käsitteisiin. Ne taipuvat lukusissa ja sijamuodoissa, ja omistussana sekä määritys- sekä määräystilanteet vaikuttavat niiden muotoon.

Verbit ilmaisevat toimintaa tai tilaa. Ne taipuvat persoonamuodoissa ja aikamuodoissa sekä moduuleissa, kuten indikatiivissa ja konditionaalissa, ja ne voivat muodostaa lauseen predikaatin.

Adjektiivit kuvailevat substantiiveja ja voivat toimia määritys- tai laadunsananroolissa. Ne taipuvat kanssa substantiivin mukaan ja voivat muodostaa vertailumuotoja.

Pronominit korvaavat substantiiveja ja ilmentävät viitauksia, omistussuhteita tai kysymyslauseen kohdetta. Ne taipuvat sekä persoonamuodoissa että käyttöyhteyden mukaan.

Numerosanat (numerosanat) ilmaisevat lukumäärän tai järjestyksen ja voivat toimia sekä määrittävinä että määräävinä sanoina.

Adverbit modifioivat verbejä, adjektiiveja tai toisia adverbeja ja ne eivät taivu.

Konjunktiot yhdistävät sanoja, lauseita tai lausekkeita; niillä on tärkeä rooli sillan luomisessa.

Partikkelit ovat pieniä kiinteitä sanoja, jotka tarkentavat lausetta (esim. kysymysmerkki ko/kö, varmuus- tai myönnyssanoja). Postpositiot ja prepositiot ilmaisevat suhdetta paikkaan, aikaan tai suuntaan ja vaativat usein oikean sijamuodon.

Sanatyypit ovat hyödyllisiä kielen kuvauksessa ja kielioppiin perehtyessä auttavat hahmottamaan sanan tehtävää lauseessa. Sanojen käyttötapa voi kuitenkin vaihdella kontekstin mukaan.