Salkunrakennusta

Salkunrakennusta tarkoittaa sijoitussalkun suunnittelua ja kokoamista siten, että sijoittajan tavoitteet, riskinsietokyky ja aikahorisonti otetaan huomioon. Prosessi perustuu sekä taloudelliseen päätöksentekoon että käytännön rajoitteiden huomioimiseen, kuten kustannuksiin, verotukseen ja likviditeettiin.

Prosessin keskeiset vaiheet ovat: tavoitteiden määrittäminen ja riskinsietokyvyn kartoitus, aikahorisontin ja rajoitteiden määrittäminen sekä nykyisen salkun analysointi. Tämän jälkeen valitaan sopivat sijoitusluokat (esimerkiksi osakkeet, korkosijoitukset, vaihtoehtoiset sijoitukset ja käteinen) sekä annetaan kullekin luokalle tavoitepaino. Salkku suunnitellaan siten, että kokonaisriskitaso ja odotettu tuotto vastaavat sijoittajan tavoitteita. Rebalansointi, eli salkun painojen palauttaminen ennalta määrättyihin tasoihin, voidaan toteuttaa säännöllisesti tai liikkeiden mukaan.

Salkunrakennuksessa käytetään erilaisia lähestymistapoja. Strateginen allokaatio asettaa pitkän aikavälin tavoitteet, kun taas taktinen ja dynamiikka allokaatio reagoivat markkinatilanteisiin lyhyellä aikavälillä. Diversifikaatio ja kontrolloitu riskinotto ovat keskeisiä periaatteita, ja riskinhallinta huomioi sekä volatiliteetin että mahdolliset korrelaatiot eri sijoituslajien välillä.

Tuloksia arvioidaan mittareilla kuten tuotto, volatiliteetti ja riskikorjattu tuotto (esim. Sharpe-luku). Yhteinen käytäntö on laatia sijoituspolitiikkaohjelma (IPS), joka ohjaa päätöksiä ja dokumentoi salkun tavoitteet sekä säännöt rebalansoinnista ja kustannuksista. Salkunrakennus tähtää tavoitteiden saavuttamiseen hallitussa riskissä.