Sakramentin

Sakramentin (sakramentti) käsite esiintyy kristillisessä teologiassa viittaamassa pyhään toimitukseen, jonka uskotaan välittävän armon ulkoisen merkin ja käytännön kautta. Etymologisesti sana pohjautuu latinankieliseen sacramentum sekä kreikkalaiseen mysterioniin, ja sen tulkinta vaihtelee perinteittäin. Yleisesti sakramentti nähdään sekä näkyvä että erityinen tapa koh data Jumalan armoa.

Eri kristilliset traditiot suhtautuvat sakramentteihin hieman erilleen. Katolisen ja usean itäisen ortodoksisen tradition mukaan sakramentit ovat seitsemän: kaste, vahvistus (konfirmaatio), ehtoollinen, ripin sakramentti (parannuksen ja anteeksiannon toimitus), sairaiden voitelu, pappisvihkimys sekä avioliiton vihkimys. Näiden toimitusten katsotaan välittävän armon ulkoisen merkin kautta, ja niiden oikea suorittaminen on olennaista teologisesti. Monissa näissä yhteisöissä sakramentit ovat keskeinen osa liturgiaa ja ecclesialista identiteettiä.

Monet protestanttiset ryhmät käyttävät sakramentin käsitettä rajoitetummasti. Tavallisesti tunnustetaan kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen, joissa harvinaisesti lisätään kolmas (esimerkiksi kasteen jälkeen tapahtuva tulkinta). Joissakin seurakunnissa käytetään termiä ordinanssi tai toimitus sen sijaan, kun halutaan korostaa toimituksen määrää ja vieraannuttamista armon näyttämisestä. Näin ollen sakramentin luonne ja lukumäärä voivat vaihdella merkittävästi eri kirkko- ja liturgiakäytännöissä.