Saantioikeudet

Saantioikeudet tarkoittavat creditorin oikeutta vaatia toisen osapuolen suoritusta tai maksua. Suomessa saantioikeus syntyy useista oikeuslähteistä: sopimuksesta, laista, vahingonkorvausperusteesta tai muusta laillisesta pohjasta. Saantioikeuden kohde voi olla rahasaatava (esimerkiksi lasku tai velka) tai muu suoritettava hyvitys (esimerkiksi tavaran toimitus tai palvelun suorittaminen).

Saantioikeudet voivat syntyä sekä sopimuksellisesti että lainsäädännöllisesti, ja niitä käytetään laajasti myös kolmansien osapuolten kanssa. Esimerkiksi myynti- ja palvelusopimukset tuottavat saantioikeuksia, joita voidaan tarvittaessa nojautua oikeustoimilla tai oikeudenkäynnillä suoritteen saamiseksi. Saantioikeuksia voi myös vakuuttaa tai rahoittaa erilaisilla järjestelyillä, kuten maksukykyyn liittyvällä vakuudella, arvo-osuuksilla tai ostoprosessien rahoituksilla.

Saantioikeuden siirtäminen tarkoittaa, että oikeus vaatia suoritusta siirtyy alkuperäiseltä omistajalta kolmannelle osapuolelle, esimerkiksi factoring- tai perintäjärjestelyjen yhteydessä. Velallinen voi tällöin maksaa uuden saantioikeuden haltijalle, mikä muuttaa vain suorituksen vastaanottajaa, ei liiketapahtuman taloudellista hyödyntäjää välttämättä.

Rajoitukset ja vanhentuminen vaikuttavat saantaoikeuksiin: saantioikeus voi vanhentua määräajan kuluttua ilman suorituksen saamista, ja tietyt toimet voivat keskeyttää tai pysäyttää vanhentumista. Saantioikeuksia koskee sekä rikosoikeudellinen että siviilioikeudellinen sääntely, ja ne ovat keskeisiä osia luotonannon, saatavien hallinnan ja yritysjärjestelyjen kokonaisuutta.