SDNprotokolla

SDN-protokolla viittaa verkon ohjaus- ja datapinnan välillä käytettäviin protokolliin ja rajapintoihin, joilla ohjelmistopohjaisesti hallittava verkko toteutetaan. Tärkein periaate on ohjauskerroksen erottaminen datapinnasta, jolloin keskitetty ohjain ohjaa verkon laitteen toimintaa ja ohjaa tämän kautta verkon tilaa sekä reititystä.

Arkkitehtuurissa verkko jaetaan hallittuun ohjauskerrokseen sekä hajkaantuneeseen datapintaan. Ohjauskerroksessa sijaitsevat ohjaimet vastaavat verkon päätöksenteosta, kun taas datapin suorittaa verkon laitteet, kuten kytkimet ja reitittimet, jotka toteuttavat ohjaimen määritykset käytännön lähetyksessä. Southbound API, kuten OpenFlow, mahdollistaa ohjaimen ja laitteiden välisen kommunikaation; muita protokollia ovat NETCONF, gNMI ja RESTCONF, joita käytetään erilaisten konfiguraatio- ja monitorointitoimintojen toteuttamiseen.

Northbound API:t tarjoavat sovelluksille ohjelmointirajapinnan verkon tilan tutkimiseen ja hallintaan sekä palveluiden ominaisuuksien määrittämiseen. Tämä mahdollistaa verkon automaation ja ohjelmointisuuden, kun sovellukset voivat määritellä tavoitteita ilman yksityiskohtaista laitteistötasoa.

Hyödyt ja haasteet vaihtelevat. SDN-protokollat voivat parantaa joustavuutta, nopeutta ja kapasiteettien hyödyntämistä sekä helpottaa palvelukäyttöönottoa. Haittoja voivat olla keskitetty kontrolli ja mahdolliset turvallisuus- sekä skaalautuvuus-riskit. SDN-protokollia hyödynnetään erityisesti datakeskusverkkojen, palveluntarjoajien verkkojen sekä kampusverkkoympäristöjen hallinnassa sekä uusien palvelujen nopeassa toteutuksessa.

---