SCNTtekniikassa

SCNT-tekniikka, eli somatic cell nuclear transfer, on kloonauksen perusmenetelmä. Siinä aikuisen somaattisen solun tuma siirretään enukleoidun munasolun (munasolu, jonka tuma on poistettu) sytoplasmaan. Tämän jälkeen munasolu aktivoidaan, usein sähköisesti tai kemiallisesti, jolloin solu alkaa jakautua ja kehittyy alkiorenkaaksi. Alkiota voidaan kasvattaa varhaisvaiheessa tai siirtää vastaanottajaan, jolloin syntyvä yksilö on geneettisesti donorinsa tuman DNA:n perusteella. On huomioitava, että mitokondrioiden DNA on pääosin munasolusta, joten kokon-genettinen identtisyys ei ole täydellinen kaikilla perimän osilla.

Prosessi etenee useissa vaiheissa, alkaen tuman siirtämisestä, munasolun aktivoimisesta ja alkionviljelystä, johtaen joskus implantaatioon ja lopulta jälkeläisen syntymään. Tekniikkaa on käytetty sekä eläinko­noissa että tieteellisessä tutkimuksessa, ja se on antanut mahdollisuuden tuottaa nt-PSCs (SCNT-derivaatio kantasolut) tutkielmien tarpeisiin sekä luodaksen klooneja eläinlajeista.

Historia ja tunnetuin saavutus tässä kontekstissa on Dolly-lammas vuonna 1996, kehittänyt Ian Wilmutin ja Keith Campbellin Lee; hänen syntymänsä osoitti, että aikuisen solun tuman voidaan reprogramoida kokonaan kehityksen alulle. Tämän jälkeen SCNT on kehittynyt laboratoriotason työkalu, erityisesti tutkimuksessa ja eläinalan sovelluksissa. Humanit clonauksen osalta on käytännössä rajoituksia ja eettisiä sekä lainsäädännöllisiä aspekteja; useimmat maat ovat kieltäneet reproductive kloonauksen ja rajoittaneet SCNT:n kliinistä käyttöä ihmisiä koskien, kun taas tieteellinen tutkimus jatkuuu sikiö- ja kantasolututkimuksen alueilla.

Haasteina ovat matala tehokkuus, epätyypillinen reprogramointi ja kehityksen epävarmuudet, jotka voivat johtaa sikiön väärää kehitystä tai epäonnistuneeseen implantaation. Näiden seikkojen vuoksi SCNT:n käyttö humanit kliinisessä kloonauksessa on rajoitettua, ja sen painopiste on edelleen eläin-, biolääketieteen ja perinnöllisen tutkimuksen kontekstissa.