Säteilyturvallisuusperiaatteet

Säteilyturvallisuusperiaatteet ovat perusperiaatteita, joita noudatetaan säteilyn käytössä ja säteilylle altistumisen hallinnassa. Tavoitteena on suojella ihmisiä ja ympäristöä haitallisilta säteilyvaikutuksilta. Näitä periaatteita sovelletaan kaikissa tilanteissa, joissa voi esiintyä ionisoivaa säteilyä, olipa kyse sitten lääketieteellisestä kuvantamisesta, teollisista sovelluksista tai luonnon säteilystä.

Keskeisiä säteilyturvallisuusperiaatteita ovat optimointi, perustelu ja annosrajat. Optimointiperiaatteen mukaan säteilyaltistus tulee pitää niin pienenä kuin se on järkevästi saavutettavissa, ottaen huomioon sosioekonomiset tekijät. Perusteluperiaate edellyttää, että kaikki säteilyaltistusta aiheuttavat toiminnot on perusteltava hyötyjen ja haittojen suhteella. Positiivinen hyöty tulee aina ylittää säteilyn aiheuttamat riskit. Annosrajat puolestaan asettavat ylärajat sallitulle säteilyannokselle tietyissä tilanteissa, kuten työperäisessä altistuksessa tai väestön altistuksessa.

Näiden periaatteiden lisäksi säteilyturvallisuudessa korostetaan myös valvonnan tärkeyttä. Säteilylähteitä ja niiden käyttöä valvotaan asianmukaisten viranomaisten toimesta, jotta varmistetaan turvallisuusmääräysten noudattaminen. Koulutus ja tiedon jakaminen säteilyn riskeistä ja turvallisista käytännöistä ovat myös olennaisia osia säteilyturvallisuuskulttuurin ylläpitämisessä.