Säämittaukset

Säämittaukset ovat järjestelmällisiä mittauksia, joilla kerätään ilmakehän tilatietoja ajanjaksoittain. Niiden tavoite on kuvata muuttujien, kuten lämpötilan, ilmanpaineen, ilman kosteuden, sadeen, tuulen sekä säteilyn tilaa ja kehitystä paikallisella sekä globaaleilla tasoilla. Mittauksilla tuetaan sääennusteita, ilmastonmuutoksen seuraamista sekä sään vaikutusten arviointia yhteiskunnan eri osa-alueilla.

Mittauslaitteet katavat maanpäälliset sääasemat sekä erikois- ja tutkimusasemat. Tavallisia muuttujia ovat lämpötila termometrilla, ilmanpaine barometreilla, ilmankosteus hygrometreillä, tuulen nopeus ja suunta anemometreillä sekä wind- tai tuulimittarit, sademäärä pluviometreillä, säteilymittarit (pyranometrit) sekä pilvi- ja ilmanmittaukset ceilometreillä ja bezometerin kaltaisilla mittalaitteilla. Sateen torjuntajärjestelmät ja lasermittaukset voivat täydentää pintamittauksia.

Mittausverkostot ja standardointi perustuvat kansainväliseen yhteistyöhön, jota koordinoi Maailman ilmatieteen järjestö WMO. Kansallisella tasolla dataa ylläpitävät ja julkaisevat usein ilmastointia ja sääpalveluita, kuten FMI Suomessa. Kansainvälisiä havaintoja välitetään esimerkiksi GTS-verkoston kautta, ja havaintoja syntyy SYNOP-, METAR- sekä muiden standardoitujen muotojen avulla.

Menetelminä käytetään sekä maanpäällisiä havaintoja että erillisiä menetelmiä, kuten radiosondeja ilmakehän ilmakehän ominaisuuksien tutkimiseen, ilmakehän satelliittimittauksia sekä tutka- ja radiomittausta sade- ja pilvikuvion kartoitukseen. Datan laadunhallinta, kalibrointi ja laadunvalvonta ovat keskeisiä osia säämittauksissa. Säämittaukset ovat perustan sääennusteille, ilmastotutkimukselle sekä käytännön sovelluksille kuten ilmailulle, maataloudelle ja vesistöjen hallinnalle.