pintamittauksia

Pintamittauksia tarkoittaa menettelyjä, joissa määritetään kappaleen tai sen pinnan ominaisuuksia. Tavoitteena on kuvata pinnan topografia sekä siihen liittyviä mekaanisia ja optisia ominaisuuksia, kuten karheutta, tekstuuria ja kerrosten paksuutta sekä mahdollisia kulumisen jälkiä. Mittausmenetelmät valitaan sen mukaan, mitä ominaisuutta halutaan tarkastella sekä pinnan tyypin ja mitattavien suureiden tarkkuuden perusteella.

Mittaustavat jakautuvat pääasiassa kosketus- ja ei-kosketusmenetelmiin. Kosketusprofilometria käyttää ohuen kärjen liikettä pinnan yli ja mittaa korkeusvaihteluita. Ei-kosketusmenetelmät perustuvat optiseen mittaukseen, kuten konfokaali- ja interferometiaan sekä white-light -profilometriaan, joilla saadaan kolmiulotteinen pinnan topografia. Tyypillisesti käytetään sekä lineaarisia että areaalisia mittauksia.

Keskeisiä suureita ovat 2D-parametrit Ra, Rq ja Rz sekä areaaliset Sa, Sq ja Sz. Mittaukset ja tulkinta perustuvat standardeihin, kuten ISO 4287 (karheus) ja ISO 25178 (pinnan tekstuurin areaaliset suureet), sekä mittausolosuhteisiin kuten cut-off- ja arviointipituuksiin, jotka vaikuttavat siihen, millaista pintaskaalatasoa tarkastellaan.

Pintamittauksia hyödynnetään teollisuuden laadunvalvonnassa, esimerkiksi pinnoitteiden ja työkalujen pinnan laadun arvioinnissa sekä tutkimuksessa. Oikea tulkinta edellyttää standardien noudattamista ja menetelmien valinnan huomioimista.

Rajoitteina ovat mittausolosuhteet, esikäsittely ja valittu menetelmä; eri menetelmät voivat antaa erilaisia arvoja, minkä vuoksi tulkintaan käytetään usein useampaa mittaustapaa.