Räjäytysmateriaalit

Räjäytysmateriaalit ovat aineita tai seoksia, jotka pystyvät nopeasti vapauttamaan suuria määriä energiaa lyhyessä ajassa aiheuttaen paineaallon ja nopean tilavuuden laajenemisen. Tätä ilmiötä kutsutaan räjähtämiseksi. Räjäytysmateriaalit voidaan jakaa karkeasti kahteen pääryhmään: räjähtävät ja palavat aineet.

Räjähtävät aineet ovat kemiallisia yhdisteitä tai seoksia, jotka hajoavat erittäin nopeasti itsestään, kun ne saavat riittävästi energiaa sytytyksestä, iskusta tai kitkasta. Näitä ovat esimerkiksi nitroglyseriini, TNT ja ammoniukkumokaatti. Ne ovat luonteeltaan epästabiileja ja voivat räjähtää odottamattomasti, jos niitä ei käsitellä asianmukaisesti. Käyttökohteita ovat esimerkiksi kaivostoiminta, rakentaminen ja sotilassovellukset.

Palavat aineet, kuten ruuti, vaativat happea ulkoisesta lähteestä tai sisältävät sen osana kemiallista rakennettaan. Ne eivät räjähdä yhtä nopeasti kuin räjähtävät aineet, vaan palaessaan ne tuottavat kaasua, joka laajenee ja synnyttää paineen. Ruutia käytetään perinteisesti ampuma-aseissa ja ilotulitteissa. Myös tietyt ilmakehän pölyt tai kaasut voivat muodostaa räjähdysherkän seoksen ilman kanssa, jolloin pienikin kipinä voi käynnistää nopean palamisen ja paineen kasvun, jota kutsutaan pölyräjähdykseksi. Räjäytysmateriaalien käsittely, varastointi ja käyttö ovat tarkasti säänneltyjä turvallisuussyistä.