Räjähdeaineiden

Räjähdeaineet ovat aineita tai seoksia, jotka voivat vapauttaa suuria määriä energiaa nopeasti, mikä johtaa räjähdykseen, paineaaltoliikkeeseen ja lämpöön. Niiden toiminta perustuu nopeasti tapahtuvaan kemiallisen energian vapautumiseen tai detonaatioon. Räjähdeaineet jaotellaan yleisimmin primääreihin (herkästi syttyviä, joita käytetään laukaisimina ja käynnistimissä) sekä sekundäärisiin räjähteisiin (vähemmän herkkiä, mutta voimakkaampia). Kolmannen ryhmän muodostavat suuret, ei-äänetysti-helposti-syttyvät räjähteet, joita käytetään teollisissa ja sotilaallisissa sovelluksissa eri tarkoituksiin.

Räjähdeaineita käytetään laajasti kaivos-, rakennus-, työstö- ja ilotulitusaloilla sekä joissakin sotilaallisissa sovelluksissa. Tunnettuja esimerkkejä ovat TNT, RDX, PETN ja HMX sekä vanhemmat dynaamitekniikat. Myös ammonium-nitraattiin perustuvat seokset (kuten käytettyinä suurten energianlähteinä kaivoksissa) ovat laajalti tunnettuja. Näiden aineiden käyttö ja käsittely edellyttävät erityistä osaamista, koulutusta sekä lainsäädännön ja viranomaisten valvontaa.

Turvallisuus ja sääntely ovat olennaisia tekijöitä räjähdeaineiden kanssa. Räjähdeaineiden valmistus, maahantuont, myynti, varastointi ja kuljetus ovat tiukasti säänneltyjä useimmissa maissa, ja niihin liittyy lupamenettelyjä, turvallisuus- ja varastointivaatimuksia sekä koulutusvaatimuksia. Kansainvälisesti sekä kansallisesti pyritään estämään väärinkäyttö ja onnettomuudet sekä suojelemaan yleistä turvallisuutta ja ympäristöä.