Rytmihäiriöihin

Rytmihäiriöt ovat sydämen sähköisen johtumisen häiriöitä, jotka vaikuttavat sydämen rytmiin, nopeuteen tai ajoitukseen. Ne voivat olla vaarattomia tai elinvaarallisia. Yleisimmät rytmihäiriöt liittyvät eteis- ja kammioperäisiin johtumistapahtumiin. Esimerkkejä ovat eteisvärinä (atrial fibrillation) sekä kammioperäiset rytmihäiriöt kuten kammiovärinä (ventricular fibrillation) ja kammiotakykardia (ventricular tachycardia).

Oireet ja riskit: Oireet vaihtelevat palpitoinneista, huimauksesta tai pyörtymisestä harvoin vakavaan heikkouteen. Oireettomat rytmihäiriöt ovat yleisiä. Rytmihäiriöihin liittyy usein sydänsairauksia kuten sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta tai rakennepoikkeamat, sekä korkea verenpaine, elektrolyyttihäiriöt, keuhko- tai uniapnea, lääkeaineet sekä perinnölliset tekijät.

Diagnostiikka: Tärkein tutkimus on 12‑lead EKG. Mikäli rytmi on harvinainen, käytetään pitkäaikaista seurantaa Holterin laitteella, tapahtumamittaria tai muita tallennusmenetelmiä. Arviointiin kuuluu myös echokardiografiaa, rasituskokeita sekä verenanalyyseja.

Hoito: Hoito räätälöidään rytmihäiriön tyypin, oireiden ja taustasairauksien mukaan. Lievät ja oireettomat tapaukset voivat edellyttää seurantaa ja elämäntapamuutoksia. Lääkkeellisiä keinoja voivat olla beetasalpaajat tai kalsiumkanavan salpaajat sekä joskus antiarytmisiä. Antikoagulaatio pienentää aivohalvauksen riskiä eteisvärinän yhteydessä (esim. DOAC tai varfariini). Vaikeissa tapauksissa käytetään sähköistä kardioversiota, katetriablaatiota tai tahdistinta/ICD-laitetta. Rytmihäiriöt vaativat yksilöllisen hoitoon, ja hoitoa seurataan säännöllisesti.