Riskilähteet

Riskilähteet tarkoittavat organisaatiossa tai projektissa esiintyviä syitä tai tapahtumia, jotka voivat johtaa epäonnistumiseen, taloudellisiin tappioihin tai muihin ei-toivottuihin seurauksiin. Ne voivat olla sekä sisäisiä että ulkoisia ja ne voivat syntyä prosesseista, ihmisistä, teknisestä järjestelmästä, ympäristötekijöistä, toimitusketjusta, lainsäädännöstä tai muuttuvista markkinaolosuhteista.

Tyypillisiä riskilähteitä ovat operatiiviset lähteet, kuten prosessivirheet tai järjestelmähäiriöt; finanssi- tai likviditeettiriskit; strategiset riskit, esimerkiksi epäonnistuneet päätökset tai kilpailluissa markkinoissa tapahtuvat muutokset; sääntely- tai noudattamisriskit; maine- ja mainesariskit; kyber- ja teknologiariskit; ympäristöriskit sekä toimitusketjun häiriöt. Myös geopoliittiset tapahtumat voivat tuoda riskilähteitä.

Riskilähteiden tunnistaminen on keskeinen osa riskienhallintaa. Tunnistamista tukevat työkalut ja menetelmät kuten riskikartoitukset, työpajat, check-listat, FMEA-analyysit, syy-seurauskaaviot sekä HAZOP-analyysit. Tavoitteena on kartoittaa sekä todennäköisyys että vaikutus ja määrittää, miten riskilähteet voivat laukaista riskitapahtumia.

Riskienhallinnassa riskeille pyritään määrittämään hallintakeinoja, kuten ennaltaehkäisyä, sisäisiä kontrollitoimia, varajärjestelyjä, varotoimia, varmistuksia sekä tiedon ja suorituskyvyn valvontaa. Toisinaan riskit siirretään tai vähennetään vakuutuksin, sopimuksin tai kumppanuuksin, ja käytetään resilienssiä sekä suunnitelmia poikkeustilanteita varten.

Tieto riskilähteistä auttaa organisaatiota priorisoimaan toimenpiteet ja suunnittelemaan resursseja sekä aikatauluttamaan riskienhallintaa tehokkaammin. Kansainväliset standardit, kuten ISO 31000, korostavat riskilähteiden systemaattista tunnistamista ja hallintaa osana kokonaisvaltaista hallintakehystä.