Riskienhalukkuus

Riskienhalukkuus tarkoittaa yksilön tai organisaation halukkuutta hyväksyä epävarmuutta ja mahdollisia tappioita tavoitellessaan tavoitteitaan. Se kuvaa, kuinka suuria riskejä ollaan valmiita ottamaan ja miten aggressiivisia strategisia valintoja ollaan valitsemassa. Riskienhalukkuus on eri asia kuin riskien sietokyky (risk tolerance) tai riskikapasiteetti: riskienhalukkuus määrittelee yleisen suunnan ja arvovalinnan, riskien sietokyky määrittelee sietämiä poikkeamia tavoitteista, ja riskikapasiteetti viittaa siihen, minkä kokoisiin tappioihin organisaatio pystyy käytännössä vastaamaan taloudellisesti.

Määrittäminen ja hallinta voidaan kytkeä organisaation päätöksenteon prosesseihin. Usein yrityksillä on riskienhalukkuutta ohjaava riskienhalukaisuuden lausunto sekä keskeiset riskimittarit (KRIs), jotka auttavat seuraamaan tilannetta. Riskienhalukkuus ohjaa resurssien kohdentamista, investointipäätöksiä, projektien hyväksyntää sekä hinnoittelua ja riskinottoa sisällöllisesti.

Faktorer som vaikuttavat riskienhalukkuuteen ovat strategia, pääomakuvio, likviditeetti, sääntely-ympäristö, markkinatilanne sekä organisaation ja sidosryhmien kulttuuri ja arvot. Riskienhalukkuus voi muuttua ajan myötä, kun taloudellinen tilanne, kilpailu, regulatorinen paine tai sidosryhmien odotukset muuttuvat.

Esimerkkejä: alhaisen riskienhalukkuuden omaava yksilö korostaa säästöjä ja vakuutusturvaa, kun taas korkean riskienhalukkuuden omaava saattaa harkita suurempia osake- ja sijoituspositioita sekä innovaatiopainotteisia projekteja. Riskienhallinta pyrkii sovittamaan riskienhalukkuuden organisaation tavoitteiden ja kyvykkyyden kanssa.

See also: riskienhallinta, riskinotto, riskin sietokyky.