Rikosoikeusjärjestelmät

Rikosoikeusjärjestelmät viittaa erilaisiin tapoihin, joilla yhteiskunnat jäsentävät ja toteuttavat oikeutta rikosasioissa. Nämä järjestelmät määrittelevät, miten rikoksia tutkitaan, syytteitä nostetaan, oikeudenkäyntejä käydään ja tuomioita pannaan täytäntöön. Yleisin jaottelu on mannermaisen oikeuden ja common law -oikeuden välillä. Mannermaisessa oikeudessa, joka on yleinen Euroopassa ja monissa muissa osissa maailmaa, korostetaan lainsäädäntöä ja kirjallisia lakeja. Oikeusistuinten rooli on soveltaa lakeja esitettyihin tosiseikkoihin. Syyttäjä ja puolustus ovat usein tasavertaisessa asemassa, ja tuomari on aktiivisempi todisteiden keräämisessä ja oikeudenkäynnin ohjaamisessa.

Common law -järjestelmä, joka on peräisin Englannista ja jota käytetään esimerkiksi Yhdysvalloissa, Britanniassa ja Kanadassa, perustuu vahvasti oikeudellisiin ennakkotapauksiin eli oikeuskäytäntöön. Lakien lisäksi tuomioistuinten aiemmat päätökset ovat keskeisessä roolissa. Syytetyn ja syyttäjän välinen kilpailu tai "adversarial" -järjestelmä on tyypillinen, jossa asianosaiset esittävät todisteensa ja argumenttinsa tuomarin tai valamiehistön edessä. Valamiehistöjen rooli syyllisyyden tai syyttömyyden ratkaisemisessa on usein merkittävä.

Eri rikosoikeusjärjestelmissä on myös eroja liittyen syytteen nostamiseen, todistamiskynnyksiin, rangaistusten luonteeseen ja rikoksentekijöiden kuntouttamiseen. Jotkin järjestelmät painottavat enemmän kostoa ja rankaisemista, toiset taas kuntoutusta ja yhteiskuntaan palauttamista. Järjestelmien kehitys ja muutokset heijastavat yhteiskunnallisia arvoja ja tarpeita.