Respiraatorit

Respiraatorit ovat laitteita, joiden tarkoitus on tukea tai suojata ihmisen hengitystä. Suomessa termi kattaa kaksi pääasiallista käyttötarkoitusta: lääketieteelliset hengityslaitteet potilaille sekä henkilön hengityksen suojaamiseen tarkoitetut suojalaitteet. Näin ollen sana voi viitata sekä sairaalaympäristössä käytettäviin laitteisiin että yksilön käyttämään suojavarusteeseen.

Lääketieteelliset respiraattorit eli hengityslaitteet tuottavat tai tukevat hengitystä, ja niitä käytetään ensisijaisesti sairaaloissa ja toipumisvaiheissa. Ne voivat olla invasiivisia, kun hengitysavun antaa endotrakeaalialaisnainen tai henkitorventäjällä, tai ei-invasiivisia, jolloin potilas käyttää hengityssuojainta tai maskia. Hengityslaitteet voivat hallita hengitysrytmiä, keuhkojen tilavuuksia ja annettua hapen määrää sekä tarjota positiivista ilmanpainetta. Ne ovat osa anestesiaprosessia ja tehohoitoa, ja niiden kanssa korostuvat potilaan riskien, kuten tulehdusten ja weaningin, hallinta sekä monitorointi.

Henkilön hengityksen suojaamiseen tarkoitetut respiraattorit eli hengityssuojaimet suojaavat käyttäjää hengitysteihin tulevilta hiukkasilta, kaasuinnoksilta tai sekä että ilmansaasteilta. EU- ja Yhdysvaltojen standardit määrittelevät, millaisia suojia voidaan käyttää eri tilanteissa (esim. suodatinmateriaalit, istuvuuden testaus). Yleisimpiä ovat suodatinhenkirasiat (FFP/N95-tyyliset), elastomeriselleriset suojat ja täyspäällystetyt tai PAPR-tyyppiset järjestelmät. Käyttöön liittyy oikea kokoonpano, istuvuustestaus ja säännöllinen vaihtaminen tai puhdistus.

Respiraattorit tarjoavat tärkeän välineen sekä potilaiden hengityksen tukemisessa että työntekijöiden suojauksessa, ja niiden käyttö perustuu oikeaan valintaan, huolelliseen käyttöön ja asianmukaiseen valvontaan.