Repeytymä

Repeytymä on lääketieteellinen termi, jolla tarkoitetaan pehmeän kudoksen, kuten lihaksen, jänteen tai nivelsiteen repeytymää tai ruhjoutumista. Se syntyy yleensä voimakkaan tai äkillisen kuormituksen seurauksena, usein terävän liiketunnun tai äkillisen jäykän lopetuksen yhteydessä. Repeytymä voi olla osittainen tai täydellinen ja jaetaan usein lieviin, keskivaikeisiin ja vaikeisiin tapauksiin. Termiä käytetään erityisesti urheilu- ja liikuntavammoissa; se on yleisempi kuin “venähdys” (venähdyksen ja venytyksen aiheuttama pienempi vaurio).

Oireet ja diagnosointi vaihtelevat vaurion mukaan, mutta tyypillisiä ovat äkillinen kipu, mehukas tai pureva kipu, toiminnan rajoittuminen, turvotus ja mustelmat. Joissakin tapauksissa erityinen liikkuvuusongelma tai voimanuudet heikkenevät merkittävästi, ja sakrajärjestelmä voi olla näkyvissä. Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen, ja tarvittaessa käytetään kuvantamista, kuten ultraääntä tai magneettikuvausta, vamman laajuuden arvioimiseksi.

Hoito alkaa usein akuutista vaiheesta: lepo, jää, puristus ja kohoasento (RICE/PRICE), sekä kivunlievitys. Vakavissa repeytymissä voidaan tarvitaienen immobilisointia tai leikkausta, erityisesti täydellisten repeämäiden yhteydessä. Toipuminen riippuu vaurion voimakkuudesta ja kudoksen palautumisesta; kevyemmät repeytymät parantuvat useista viikoista, raskaammat voi vaatia useita kuukausia. Fysioterapia on keskeinen osa kuntoutusta, ja palautuminen vaatii asteittaista kuormituksen lisäämistä sekä toiminnallisia harjoituksia.

Ennaltaehkäisyssä korostuvat asianmukainen lämmittely, lihas- ja liikkuvuusharjoittelu, oikea tekniikka sekä riittävä palautuminen ja kuormituksen hallinta. Repeytymän ensioireisiin liittyy aina harkinta: jos epäily toisen asteen tai korkean asteen repeämästä on olemassa, tulee hakeutua lääketieteelliseen arvioon.