Relaatiokantajärjestelmät

Relaatiokantajärjestelmät, tunnettu myös nimellä relaatiotietokannat, ovat tietokantojen hallintajärjestelmiä, jotka perustuvat relaatiomalliin. Tämä malli esittää tiedot joukkona taulukoita, joissa kukin taulu koostuu riveistä (tietueista) ja sarakkeista (kentistä). Jokainen taulu edustaa tyypillisesti entiteettiä, kuten asiakkaita tai tuotteita, ja sen rivit edustavat yksittäisiä esiintymiä tästä entiteetistä. Sarakkeet puolestaan kuvaavat entiteetin attribuutteja, kuten asiakkaan nimeä tai tuotteen hintaa.

Relaatiokantajärjestelmien keskeinen piirre on kyky luoda ja hallita suhteita eri taulukoissa olevien tietojen välillä. Tämä tehdään usein avainten avulla, kuten ensisijaisten avainten (primary keys) ja vieraiden avainten (foreign keys). Ensisijainen avain yksilöi jokaisen rivin yksiselitteisesti tietyssä taulussa. Vieraan avaimen avulla taulu voi viitata toisen taulun ensisijaiseen avaimeen, luoden siten yhteyden niiden välille. Nämä suhteet mahdollistavat monimutkaisten tietojen hakemisen ja yhdistämisen useista tauluista samanaikaisesti.

Relaatiokantajärjestelmien kyselykielenä käytetään yleisesti SQL:ää (Structured Query Language). SQL tarjoaa standardoidun tavan luoda, lukea, päivittää ja poistaa tietoja tietokannasta. Tämän standardoinnin ansiosta relaatiokantajärjestelmät ovat erittäin joustavia ja laajasti käytettyjä monenlaisissa sovelluksissa, kuten verkkokaupoissa, pankkijärjestelmissä ja yritysten tietovarastoissa. Relaatiomallin jäsentynyt luonne auttaa myös ylläpitämään tietojen eheyttä ja vähentämään redundanssia.