Relaatiokantajärjestelmien

Relaatiokantajärjestelmät, tunnettu myös nimellä relaatiotietokannat, ovat tietokantojen hallintajärjestelmiä, jotka perustuvat relaatiomalliin. Tämä malli, jonka Edgar F. Codd esitteli vuonna 1970, järjestää tiedot tauluihin, joissa on rivejä (nimeltään tuplet tai tietueet) ja sarakkeita (nimeltään attribuutit tai kentät). Jokainen taulu edustaa entiteettiä, ja sarakkeet kuvaavat kyseisen entiteetin ominaisuuksia. Taulujen väliset suhteet määritellään avaimien avulla, tyypillisesti viiteavaimilla, jotka yhdistävät tiedot eri tauluista toisiinsa.

Relaatiokantajärjestelmien keskeinen piirre on niiden kyky käsitellä tietoa standardoidulla tavalla SQL (Structured Query Language) -kielen avulla. SQL on deklaratiivinen kieli, jolla voidaan luoda, muokata ja hakea tietoa tietokannasta. Sen avulla käyttäjät voivat määritellä, mitä tietoa he haluavat, ilman että heidän tarvitsee yksityiskohtaisesti kuvata, miten tieto tulee hakea. Tämä yksinkertaistaa tietokantojen käyttöä ja hallintaa merkittävästi.

Tunnettuja relaatiokantajärjestelmiä ovat esimerkiksi PostgreSQL, MySQL, Oracle Database ja Microsoft SQL Server. Näitä järjestelmiä käytetään laajalti erilaisissa sovelluksissa, verkkopalveluissa ja liiketoimintajärjestelmissä, koska ne tarjoavat vahvan rakenteen, tiedon eheyden varmistamisen ja tehokkaat kyselymahdollisuudet. Relaatiomallin selkeyden ja SQL:n joustavuuden yhdistelmä on tehnyt relaatiokantajärjestelmistä yhden yleisimmistä tavoista hallita strukturoitua tietoa.