Rekonstruktioiden

Rekonstruktioiden käsite viittaa menneisyyden tilojen, rakenteiden tai ilmiöiden uudelleen luomiseen nykyisten todisteiden, tiedon ja teoreettisten mallien pohjalta. Rekonstruktioita pidetään yleensä hypoteeseina, jotka kuvaavat miltä asiat saattoivat näyttää tai toimia menneisyydessä. Niiden luotettavuus riippuu käytettävissä olevasta aineistosta sekä menetelmien läpinäkyvyydestä ja epävarmuuden ilmaisusta.

Käyttökohteita on useita: kielitieteessä rekonstruktioilla pyritään muotoilemaan epävarmoja vanhoja kielimuotoja vertaamalla nykyisiin kieliin; arkeologiassa ja paleontologiassa rakennetaan malleja muinaisista rakennuksista, ympäristöistä ja elinoloista jäännösten sekä muiden todisteiden perusteella; lääketieteessä ja plastiikkakirurgiassa rekonstruktio voi tarkoittaa kudosten, raajojen tai kasvojen korjausta trauma- tai sairaustilanteen jälkeen; taidehistoriassa ja restauroitumisessa voidaan rekonstruoida hävinneitä teoksia tai rakennuksia sekä hahmotella menneitä tyylejä digitaalisten tai fyysisten rekonstruktion avulla.

Menetelmiltä rekonstruktioiden työ perustuu todisteiden systemaattiseen keräämiseen, vertailuun ja mallinnukseen. Epävarmuutta käsitellään ilmaisemalla vaihtoehtoisia tulkintoja, rajallista mittasuhteita ja avoimia oletuksia. Kun uutta ja parempaa näyttöä ilmenee, rekonstruktioita päivitetään tai korvataan.

Esimerkki kielitieteestä: protoindoeuropalaisen kielen rekonstruointi perustuu vertailevaan menetelmään, jossa eri kielten sanoja, äänteitä ja morfeemeja analysoidaan ja näiden perusteella ehdotetaan mahdollisia vanhoja muotoja sekä äänmuutossääntöjä. Esimerkki arkeologiassa: muinaisen rakennuksen rekonstruointi yhdistää jäännöksiä, käyttötapoja ja ympäristötekijöitä fyysisiksi malleiksi tai digitaalisen mallin kautta tuotetuksi rekonstruointikuvaksi.