Rekombinanttimenetelmiä

Rekombinanttimenetelmät, tunnettuja myös rekombinanttitekniikkana tai geeniteknologiana, ovat molekyylibiologian menetelmiä, joilla yhdistetään DNA-molekyylejä eri lähteistä keinotekoisesti laboratoriossa. Tämän avulla voidaan luoda uusia yhdistelmiä geenejä, joita ei esiinny luonnossa. Keskeinen työkalu rekombinanttimenetelmissä on restriktioentsyymi, joka leikkaa DNA:ta tietyissä tunnistuskohdissa, ja ligaasientsyymi, joka liittää DNA-palasia yhteen.

Prosessi alkaa tyypillisesti halutun geenin eristämisellä yhdestä organismista. Tämä geeni liitetään sitten vektoriin, joka on usein plasmidi eli rengasmainen DNA-molekyyli bakteereista. Vektori toimii kuljetusvälineenä, jonka avulla geeni voidaan siirtää isäntäsoluun, kuten bakteeriin tai hiivaan. Kun vektori on tunkeutunut isäntäsoluun, se voi monistua isäntäsolun jakautuessa. Jos vektori sisältää geenin, joka koodaa hyödyllistä proteiinia, isäntäsolut alkavat tuottaa tätä proteiinia.

Rekombinanttimenetelmiä käytetään laajasti muun muassa lääketieteessä, esimerkiksi insuliinin ja kasvuhormonin tuotannossa, sekä maataloudessa geenimuunneltujen organismien kehittämisessä. Nämä tekniikat ovat mahdollistaneet merkittäviä edistysaskeleita bioteknologiassa ja perimän tutkimuksessa.