Rekisteritutkimukset

Rekisteritutkimukset ovat epidemiologian alaan kuuluvia tutkimusmenetelmiä, joissa käytetään rekistereihin tallennettuja yksilötietoja. Ne mahdollistavat väestöpohjaisten ilmiöiden kartoittamisen, kuten sairauksien ilmenemisen, hoitojen turvallisuuden sekä hoitokäytäntöjen toteutumisen todellisessa elämässä. Tutkimukset voivat olla kohortti-, tapaus-verrokkitutkimuksia tai rekistereiden yhdistelmiä.

Keskeisiä aineistoja ovat sairaus-, hoito-, resepti-, väestö- ja kuolintilastot sekä erilliset sairaus- ja hoitoalan rekisterit. Rekistereiden yhdistäminen tapahtuu usein henkilötunnuksen tai muun identifiointitiedon avulla, jolloin voidaan rakentaa pitkäaikaisia seuranta- ja analyysirivejä. Tietosuoja ja eettiset näkökohdat ovat keskeisiä: tiedot voidaan pseudonymisoida tai anonymisoida, ja tutkimukselle on saatava asianmukaiset luvat.

Rekisteritutkimuksilla on vahvuuksia: suuri otoskoko, väestöllinen kattavuus ja pitkä seuranta sekä todellisen maailman evidenssin mahdollistaminen. Rajoituksia ovat tiedon laadun vaihtelu, virheellinen koodaus, puuttuvat tiedot sekä sekoittuvien tekijöiden vaikutus, mikä rajoittaa syy-seuraussuhteiden varmuutta verrattuna satunnaistettuihin tutkimuksiin.

Niitä käytetään laajasti epidemiologiassa, farmakovigilanssissa, terveyden- ja hoitopalveluiden tutkimuksessa sekä hoito­vaikutusten arvioinnissa. Pohjoismaissa rekisteritutkimukset ovat yleisiä ja maat tekevät usein yhteisiä projekteja hyödyntäen yhteisiä rekistereitä sekä linkitystä mahdollistavia tunnistetietoja.

Tutkimusten toteuttamista säädellään GDPR:n ja kansallisen lainsäädännön lisäksi etiikka- ja datan käyttöä koskevilla ohjeilla sekä rekisterien pääsyoikeuksien hallinnoilla. Aineistot käsitellään usein pseudonymisoidusti, ja jakamisen sekä analysoinnin vaatimukset määrittävät käytännön prosessin.