Reittipeltejä

Reittipeltejä ovat pienikokoisia, litteitä pelialustoja, jotka esittävät reittejä kartta- tai verkko-visualisoinneissa. Termi muodostuu sanoista reitti (route, path) ja pelti (sheet, plate) ja se on yleistynyt erityisesti pelisuunnittelun sekä opetuksen konteksteissa. Käytössä termi ei ole vakiintunut suomalaiseen kirjallisuuteen, mutta sitä käytetään kuvaamaan sekä fyysisiä peltilaattoja että digitaalisten prototyyppien visuaalisia toteutuksia.

Käyttökohteita ovat lautapelien suunnittelu, pulmapelit, opetus- ja demotilanteet sekä digitaalisten sovellusten prototyyppien visualisointi. Reittipeltejä käytetään usein havainnollistamaan polkujen muodostamista, reititysvaihtoehtoja sekä verkkojen rakennetta. Ne soveltuvat erityisesti tilanteisiin, joissa pelaajat tai opiskelijat muodostavat tai optimoivat reittejä yritysten, kaupunkisuunnittelun tai pelisuunnittelun kaltaisten tehtävien kontekstissa.

Rakenne ja visuaalinen ilme vaihtelevat, mutta yleisesti reittipeltejä valmistetaan kartongista, muovista tai tulosteista. Jokainen laatta voi sisältää etäisyys- tai kohdepisteisiin viittaavia tiedoja, sekä symboli- tai värikoodauksia, jotka osoittavat eritasoisia reittejä tai vaihtoehtoja. Liitettävyyden vuoksi laatalta toiselle voi olla magneetti-, saranointi- tai nappiliitos, mikä helpottaa reittiympäristön nopeaa muokkaamista.

Kritiikki kohdistuu usein kustannuksiin ja materiaalin kestävyyteen sekä siihen, kuinka intuitiivinen järjestelmä on käyttää. Toisaalta reittipeltejä pidetään selkeänä visuaalisena työkaluna, joka tukee päätöksentekoa, suunnitteluprosesseja ja opetusta.

Suomessa ja kansainvälisesti termiä ei ole vakiinnutettu standardiksi; käyttö riippuu kontekstista ja suunnittelijan tai opettajan tarpeista.