Refraktoriteleskoopit

Refraktoriteleskoopit ovat tyyppisiä optisia tähtitieteellisiä instrumentteja, jotka käyttävät pääasiassa linssien järjestelmää valon keskittämiseen ja suurennukseen. Ne ovat yksi yleisimmistä amatööritähtitieteilijöiden käyttämistä teleskoopeista, erityisesti aloittajille, koska niiden rakenteet ovat yksinkertaisia ja ylläpito on helppoa.

Refraktoriteleskoopin toiminta perustuu valon murtoon, eli refraktioon, kun valonsäteet kulkevat eri tiheydessä olevien aineiden, kuten ilman ja lasin, välillä. Teleskoopissa käytetään yleensä kahden tai useamman linssin yhdistelmää, joista ensimmäinen, objektivi, kerää ja keskittää valoa. Toinen linssi, okulaari, suurentaa kuvan, jotta se voidaan tarkkailla silmällä. Refraktoriteleskoopit ovat erityisen hyviä planeettojen ja kuun tarkkailuun, koska ne tuottavat kirkkaita ja teräviä kuvia.

Refraktoriteleskoopit jaetaan pääasiassa kahteen päätyyppiin: akromaatteihin ja apokromaattisiin. Akromaatit käyttävät tavallisesti kahden linssin yhdistelmää, joka pyrkii minimoimaan värisävyjä, mutta voi silti aiheuttaa hieman värivääristymiä. Apokromaattiset refraktoriteleskoopit käyttävät useampia linssiä ja materiaaleja, kuten fluoridia, vähentääkseen värivääristymiä lähes kokonaan, mikä tekee niistä kalliimpia mutta korkealaatuisempia.

Refraktoriteleskoopien etuja ovat niiden kompakti koko, alhainen ylläpitokustannus ja kyky tuottaa teräviä kuvia ilman monimutkaisia peilijärjestelmiä. Niiden haittapuolena voi olla suhteellisen kapea kenttäkatse ja korkeat kustannukset suuremmille apokromaattisille malleille. Refraktoriteleskoopit sopivat erityisen hyvin kaupunkien olosuhteisiin, koska niiden optiikka on vähemmän herkkä ilmankosteudelle ja pölylle kuin peiliteleskooppeja.