Reflexiivisyyden

Reflexiivisyyden on käsite, joka kuvaa tilannetta, jossa teon tai suhteen kohde on sama kuin sen tekijä. Siihen kuuluu sekä semanttinen ajatus siitä, että toiminta koskee tekijää itseään, että syntaktinen tapa merkitä tämä kohteiden samaisuus esimerkiksi lauseen rakenteessa. Reflexiivisyys esiintyy monissa kielissä eri tavoin: se voi olla morfosyntaktisesti merkitty affiksin tai pronominilin avulla, tai se voi ilmetä semanttina ilmiönä, jossa subjekti ja objekti ovat sama.

Kielen tutkimuksessa reflexiivisyyttä tarkastellaan useasta näkökulmasta. Gramatillisessa mielessä reflexiivinen rakenne osoittaa, että subjekti ja objekti viittaavat samaan referenttiin. Tämä voi tapahtua refleksiivisten pronominien, kuten itsensä tai vastaavien ilmaisujen kautta, tai refleksiivisten verbi- ja sanavalinnojen avulla. Refleksiivisyyden ilmaisut voivat olla eriytyneitä (puhtaasti refleksiivisiä) tai osittain seepäävät osaksi laajempaa valenssin muotoa, kuten keskiveren tai anti-kauttavan rakenteen yhteydessä.

Suomessa reflexiivisyyden ilmaisussa korostuvat refleksiivipronominit, kuten itsensä (kolmannen persoonan) sekä mahdolliset soveltuvat muodolliset variantit eri persoonissa. Reflexiivisyys voidaan ilmaista myös intensiivisinä tai itseään korostavina rakenteina. Lauseissa kuten Minä pesen itseni tai Hän pesee itsensä näkyy, miten subjekti ja kohde voivat olla sama henkilö.

Refleksiivisyys erotetaan usein vastakkaisesta käsitteestä reciprocity (vastavuoroisuus), ja se liittyy myös kielen keskivan ja anti-kauttavien ilmaisujen tutkimukseen. Seuraavat termit ovat läheisiä: refleksiivipronomini, refleksiivinen verbi, keskivoi ja reciprocity.