valenssin

Valenssi on käsite, jolla kuvataan atomin tai molekyylin yhdistymiskykyä toisiin aineisiin. Se kertoo, kuinka moneen sidokseen atomi yleensä voi sitoutua ja miten elektronien osallistuminen vaikuttaa yhdisteiden rakennetta. Valenssia käytetään sekä kemiallisessa kontekstissa että, laajemmassa merkityksessä, kielitieteessä ja psykologiassa.

Kemiallinen valenssi viittaa tavallisesti uloimmalla elektronikuorella olevien valenssielectronien määrään tai siihen, kuinka monesta sidoksesta atomi voi muodostua. Esimerkiksi hiili (C) muodostaa yleensä neljä sidosta, vety (H) yhden, typen (N) kolme tai viisi, rikkihappojen yhteydessä rikki (S) voi ilmetä valenssina 2, 4 tai 6. On tärkeää huomata, että valenssi ei aina vastaa oksidaatioastetta; se kuvaa atomien sitoutumis-kykyä, kun taas oksidaatioaste perustuu elektronien siirtoon.

Käsite kehittyi 1800-luvulla ilmaisemaan atomien kykyä muodostaa kemiallisia sidoksia. Erilaiset teoreettiset lähestymistavat, kuten Lewisin rakenteet ja myöhemmät valenssimalleja, ovat muokanneet ymmärrystä molekyylien rakentumisesta.

Kielitieteessä valenssi tarkoittaa sanan, yleensä verbin, tarvitsemien lauseenjäsenten määrää. Esimerkiksi verbi nukkua on intransitiivinen ja tarvitsee vain yhden osallistujan, kun taas verbi syödä vaatii sekä tekijän että kohteen (kaksi argumenttia). Joillakin verbeillä on kolmen tai useamman argumentin valenssi.

Sovelluksissa valenssia käytetään myös psykologiassa, jossa emotionaalinen valenssi kuvaa ilmiön tunteensi– positiivisen tai negatiivisen luonteen suuntaa. Yhteenvetona valenssi on peruskäsite, jolla on useita tarkkoja merkityksiä riippuen tieteenalasta.