Ravinteidenpidätyskyvyn

Ravinteidenpidätyskyvyllä tarkoitetaan maaperän kykyä säilyttää ravinteita siten, että kasvit voivat hyödyntää niitä. Tämä ominaisuus on keskeinen maaperän hedelmällisyyden ja kasvien kasvun kannalta. Maaperän rakenne, orgaaninen aines ja savipitoisuus vaikuttavat merkittävästi sen ravinteidenpidätyskykyyn.

Orgaaninen aines, kuten komposti ja karjanlanta, parantaa maaperän rakennetta ja lisää sen kykyä pidättää ravinteita. Se toimii kuin sieni, imien itseensä ja vapauttaen ravinteita vähitellen kasvien käyttöön. Savihiukkaset puolestaan ovat negatiivisesti varautuneita, ja ne pystyvät sitomaan positiivisesti varautuneita ravinteita, kuten kaliumia ja kalsiumia, ioninvaihtokapasiteettinsa avulla. Hiekkapitoisessa maaperässä, jossa on vähän orgaanista ainesta ja savea, ravinteet huuhtoutuvat helpommin pois sadeveden mukana.

Hyvä ravinteidenpidätyskyky vähentää lannoitustarvetta ja ehkäisee ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin, mikä on tärkeää ympäristönsuojelun kannalta. Maanviljelijät ja puutarhurit pyrkivät parantamaan maaperänsä ravinteidenpidätyskykyä esimerkiksi lisäämällä orgaanista ainesta ja välttämällä liiallista muokkausta, joka voi heikentää maaperän rakennetta. Maaperän analysointi voi auttaa ymmärtämään sen ravinteidenpidätyskykyä ja suunnittelemaan sopivia maanparannustoimenpiteitä.