Ravinneliuoksen

Ravinneliuos, tai ravinneliuoksen käsite, viittaa vesiliuokseen, johon on liuennut kasveille välttämättömiä ravinteita. Sitä käytetään erityisesti soil-less -viljelyssä ja vesiviljelyssä sekä joissakin kasvien kasvihuonejärjestelmissä, joissa juuristo saa ravinteensa suoraan liuoksesta. Ravinneliuoksen koostumus räätälöidään yleensä kasvilajin ja kasvuvaiheen mukaan, ja se voi olla valmiiksi sekoitettu kaupallinen liuos tai räätälöity yksittäisten aineiden seos.

Ravinteet jaetaan pääosin makro- ja mikroravinteisiin. Makroihin kuuluvat typpiliuokset (N), fosfori (P), kalium (K), sekä kalsium (Ca), magnesium (Mg) ja sulfaatti (S). Mikroravinteisiin kuuluvat muun muassa rauta (Fe), mangaani (Mn), sinkki (Zn), kupari (Cu), boori (B), molybdeeni (Mo) ja kloori (Cl). Ravinneliuosta suunnitellaan siten, että ne varmistavat kasvin tarvitsemat määrät ilman liiallisia suolatasoja.

Pääasiallisia mittaus- ja säätöarvoja ovat pH ja sähkönjohtavuus (EC). Yleisiä suosituksia ovat pH-alueet noin 5,5–6,5 sekä EC-arvot, jotka vaihtelevat viljelykasvin mukaan (esimerkiksi 1,0–3,0 dS/m) sekä kasvuvaiheen mukaan. Liuoksen lämpötilalla on myös merkitystä, ja se pidetään usein noin 18–22 °C:ssa. Säännöllinen mittaus ja tasapainon ylläpito estävät ravinnepuutoksia sekä suola- ja kasvutekijöiden epätasapainoa.

Käytännössä ravinneliuosta kierrätetään recirkuloivissa järjestelmissä tai uusitaan säännöllisesti. Oikea käyttö edellyttää huolellista huoltoa, puhdistusta ja veden laadun seurantaa, jotta juuristo pysyy happisena ja ravinteet tasapainossa. Ravinneliuoksen historia ulottuu Hoaglandin ja Arnonin sekä Steinerin ratkaisuineen, joiden perintö näkyy nykyisten kaupallisten ja räätälöityjen liuosten kehityksessä.