RautaIIsuolat

Rauta(II)suolat ovat epäorgaanisia suoloja, jotka sisältävät rauta-ioni Fe2+. Ne syntyvät, kun rautaa yhdistetään hapettomissa tai vähitellen hapettuvissa liuoksissa erilaisiin anioneihin. Yleisimpiä esimerkkejä ovat rautasulfaatti(II) FeSO4, rautakloridi(II) FeCl2 ja rauta(II)nitraatti Fe(NO3)2. Monet ferrous-salttiuutteet, kuten FeSO4·7H2O, esiintyvät hydratoituna ja ovat vesiliukoita.

Ominaisuudet ja reaktiot

Rauta(II) ionin vesiliuokset ovat tavallisesti väritöntä tai vaaleanvihreää liuosta. Fe2+ on redusoitava ioneja, ja se käy helposti hapetukseen, jolloin syntyy Fe3+ ja usein Fe(OH)3 tai Fe2O3. Lämpimässä tai ilman hapen päässä olevassa liuoksessa ferri-ionit voivat menettää elektroninsa ja muuttua ferri-ioniksi, mikä johtaa saostumiin ja värimuutoksiin. Ferrous-salvat voivat reagoida veden kanssa tai happamuuden mukaan muodostaa hydroksideja, joiden määrä ja laatu riippuvat pH:stä.

Käyttötarkoitukset

Rauta(II)suoloja käytetään laboratoriossa redox-titraatioissa ja kemiallisissa reaktioissa rautavälineinä sekä ferrous-aterioissa. Ne ovat myös käytössä terveydenhuollossa ja ravitsemuksessa kivennäisaineena (raudan lipun tukeminen). Teollisesti niitä voidaan käyttää rentouttavana aineena vedenkäsittelyssä ja värjäys- tai tanniiniteollisuudessa, sekä jonkinlaisina raakavaihtoehton muodostajina eräissä kemiallisissa prosesseissa.

Säilytys ja turvallisuus

Rauta(II)suolat ovat suhteellisen myrkyllisiä suurina määrinä ja voivat aiheuttaa ärsytystä ruoansulatuskanavassa. Ne reagoivat helposti hapen kanssa, mikä voi muuttaa ne Fe3+-suoloiksi. Siksi yleensä suolat säilytetään happamassa tai suojatussa ympäristössä ja asianmukaisin suojavarustein.

Ympäristövaikutukset

Fe2+-suolat voivat siirtyä vesistöön, ja hapettuessaan ne voivat vaikuttaa veden kemialliseen tasapainoon. Huomioidaan, että Fe3+-suolat voivat saostua vedessä. Kierrätys ja käsittely ovat tärkeitä, jotta rautaa ei pääse kertymään liikaa ympäristöön.