Rasitustasien

Rasitustasien, tai rasitustaso, ovat kategorialle tai asteikolle, jolla kuvataan harjoittelun intensiteettiä. Ne ovat keskeinen osa fyysisen harjoittelun suunnittelua, seurannan ja palautumisen hallintaa sekä kommunikaatiota valmentajan, urheilijan ja terveydenhuollon ammattilaisten välillä. Rasitustasot yhdistävät sekä subjektiiviset tuntemukset että objektiiviset mittarit, jolloin kokonaiskuva harjoituksen vaativuudesta muodostuu helpommin tulkittavaksi.

Käyttötapoja ovat sekä subjektiiviset että objektiiviset arvioinnin keinot. Subjektiivisia mittareita ovat esimerkiksi RPE-asteikko (kyllästymisen ja hengästymisen tunto) tai talk test, joissa annetaan sen mukaan arvo rasitukselle. Objektiivisia mittareita ovat sydämen sykkeen mittaukset (esim. prosentti maksimisykkeestä tai sykkeen palautumisen suuruus), hapenottokykyyn liittyvät mittarit sekä suorituskykyindikaattorit kuten nopeus tai tehonHallinta. Monissa yhteyksissä rasitustasot jäsentävät harjoittelun intensiteetin esimerkiksi kevyestä, kohtalaisesta ja kovasta aina erittäin kovaan tai maksimiajatteluun asti.

Käytännössä rasitustasien avulla suunnitellaan harjoittelun kuormitusta, jaksoituksia sekä lepoa. Esimerkkinä kevyt rasitus mahdollistaa puhumisen helposti, kohtalainen rasitus rasittaa puhumisen rajoittumaan, raskas rasitus vaikeuttaa puhumista, ja maksimirasitus on lyhytaikaista ja erittäin vaativaa. Rasitustasot auttavat myös säätämään harjoittelua vaikuttavien tekijöiden kuten väsymyksen, kilpailu-ajan ja ympäristöolosuhteiden mukaan.

Rasitustasien käsittely on yleistä sekä urheilussa että lääketieteellisessä kuntoutuksessa. Ne korostavat yksilölliset erot, ja niiden käyttö vaatii kontekstin huomioimista sekä selkeää viestintää tavoitteiden ja nykytilan välillä.