Rapautumisprosesseilla

Rapautumisprosesseilla viitataan geologisten ja kemiallisten ilmiöiden kokonaisuuteen, joka hajottaa ja muuttaa kiviä ja mineraaleja maanpinnalla tai sen läheisyydessä. Tämä prosessi on olennainen osa maaperän muodostumista ja maiseman muokkaantumista. Rapautumista tapahtuu jatkuvasti, ja se voidaan jakaa karkeasti fyysiseen ja kemialliseen rapautumiseen.

Fyysinen rapautuminen, jota kutsutaan myös mekaaniseksi rapautumiseksi, rikkoo kivet pienemmiksi kappaleiksi ilman, että niiden kemiallinen koostumus muuttuu. Tähän vaikuttavat esimerkiksi lämpötilanvaihtelut, jotka aiheuttavat kivien laajenemista ja supistumista, jään ja sulamisveden aiheuttama laajeneminen halkeamissa (pakkasrapautuminen) sekä tuulen ja veden kulutus. Juurten kasvu kivien raoissa voi myös edistää fyysistä rapautumista.

Kemiallinen rapautuminen sen sijaan muuttaa kivien mineraalikoostumusta kemiallisten reaktioiden kautta. Yleisimpiä kemiallisen rapautumisen muotoja ovat hydrolyysi, hapettuminen ja liukeneminen. Vesi on keskeinen tekijä monissa näistä reaktioista. Esimerkiksi happamat sateet voivat liuottaa kalkkikiveä, ja raudan hapettuminen aiheuttaa sen ruostumista. Biologiset organismit voivat myös edistää kemiallista rapautumista tuottamalla happoja tai vapauttamalla aineita, jotka reagoivat kiven mineraalien kanssa.

Rapautumisprosessien nopeus riippuu useista tekijöistä, kuten kiven tyypistä, ilmastosta, kasvillisuudesta ja maaston korkeuserosta. Sijainti, jossa lämpötila ja sademäärä ovat korkeita, edistää yleensä nopeampaa rapautumista verrattuna kuiviin ja kylmiin alueisiin. Rapautumistuotteet, kuten hiekka, savi ja liuenneet mineraalit, kulkeutuvat sitten veden ja tuulen mukana, muokaten edelleen ympäristöä ja mahdollistaen uusien elinympäristöjen syntymisen.