Rakennustyyleihin

Rakennustyyleihin viittaa arkkitehtuurin tyylien kirjo, joissa rakennukset heijastavat aikakautensa arvoja, teknologiaa ja kulttuurivaikutteita. Tyylit määritellään usein rakennuksen muodollisilla piirteillä, rakennusmateriaaleilla, koristeilmaisulla ja tilajaksoilla. Ne kehittyvät vuosisatojen kuluessa, mutta voivat olla myös paikallisesti kustomoitua tulkintaa.

Historiallisesti rakennustyylejä hahmotellaan suurina jaksoina: antiikin ja keskiajan rakennuksista kehittyivät renessanssi, barokki ja uusklassismi. 1800-luvulla korostuivat kansallisromanttinen ilme sekä uusklassismi, ja 1900-luvulla syntyivät jugend/Art Nouveau, funktionalismi sekä modernismi. Myöhemmin postmodernismi ja brutaalismi sekä erilaiset aseman yhdistelmät ovat vaikuttaneet siihen, miten rakennukset ilmaisevat aikansa kritiikkiä, käytännöllisyyttä ja innovaatioita. Materiaalit kuten tiili, kivi, teräs ja betoni sekä lasi ovat ohjanneet ilmaisua ja rakennusfysikaalisia mahdollisuuksia.

Suomessa rakennustyylit näkyvät erityisesti neoklassismin, kansallisromanttisen, jugendin sekä 20. vuosisadan funktionalismin ja modernismin perinteissä. Arkkitehdit kuten Alvar Aalto ovat vaikuttaneet sekä muotoilun että tilasuunnittelun suuntaan. Rakennustyylien tutkimus ja säilyttäminen tarjoaa näkökulman kulttuurihistoriaan, kun arvioidaan rakennusten alkuperää, muistoa ja käyttöä.