uusklassismi

Uusklassismi on taiteen ja arkkitehtuurin suuntaus, joka syntyi Euroopassa 1700-luvun lopulla ja levisi 1800-luvun alussa. Se hakeutui antiikin Kreikan ja Rooman malleihin ja korosti selkeää rakennetta, mittasuhteita ja kohtuullista koristeellisuutta.

Kontekstina se oli vastareaktio barokin ja rococo-tyylien koristeellisuudelle sekä ajan valtiolliseen valtapolitiikkaan. Uusklassismi toimi usein julkisen vallan rakennusten ja julkisten aukioiden ilmentäjänä, ja arkkitehdit sekä taiteilijat ammensivat oppinsa latautuneista eurooppalaisista keskuksista.

Tunnuspiirteet ovat geometrinen järjestys, pylväät ja portikit, tasapainoinen massiivisuus sekä hillitty koristeellisuus; tilankäyttö ja mittasuhteet pyritään pitämään selvinä ja ymmärrettävinä. Taiteessa yleisfilosofiana korostuvat järki, moraali ja klassiset esikuvat.

Suomessa uusklassismi levisi 1800-luvun alussa ja vaikutti erityisesti julkiseen arkkitehtuuriin. Tämän ajanjakson tunnetuimpia kohteita ovat Helsingin Senaatintori ja Helsingin tuomiokirkko, sekä yliopiston päärakennus, kaikki suunniteltu Carl Ludvig Engelsin johdolla. Näillä rakennuksilla korostuvat klassismin piirteet — selkeys, mittasuhteet ja järjestys.

Perintönä uusklassismi muodosti pohjan modernille kaupunkikuvamäärittelylle Suomessa ja vaikutti julkisen tilan arvokonseptioon. 1800-luvun lopu itkohti se sai rinnalleen kansallisromanttisen suuntauksen, mutta sen rakennusperintö näkyy edelleen kaupungin arkkitehtuurissa.