Rahoitusvälineisiin

Rahoitusvälineisiin viittaa yleisesti taloudellisiin sopimuksiin ja oikeuksiin, joiden arvo määräytyy rahaan, yrityksiin liittyviin tapahtumiin tai taloudellisiin tekijöihin. Näitä välineitä käytetään pääoman keruuseen, riskien siirtämiseen sekä tuoton tavoitteluun. Rahoitusvälineitä voidaan luokitella useisiin pääkategorioihin.

Osakkeet antavat omistusoikeuden yritykseen sekä oikeuden mahdollisiin osinkoihin ja äänestämiseen. Velkakirjat, kuten joukkovelkakirjat, ovat velkavelvoitteita, joissa sijoittaja saa takaisin lainatun pääoman plus korot. Johdannaiset, kuten optiot, futuurit ja swapit, perustuvat kohde-etuuteen eikä niissä välttämättä ole omistusoikeutta. Muita välineitä ovat rahastot ja ETF:t sekä strukturoidut tuotteet; valuutat ja hyödykkeet ovat myös kaupankäynnin kohteita.

Kaupankäynti rahoitusvälineillä tapahtuu pörsseissä ja OTC-markkinoilla. Instrumentit myydään sekä ensisijaisessa markkinassa (uusien arvolaitosten kautta) että jälkimarkkinassa. Likviditeetti, transaktiokustannukset ja markkinaolosuhteet vaikuttavat sijoittajan tuotto-odotuksiin.

Sääntely, esimerkkeinä EU:n MiFID II sekä Finanssivalvonta ja ESMA, tähtää läpinäkyvyyteen ja sijoittajansuojaan. Sijoittajan kannattaa arvioida riskinsietokyky, sijoitushorisontti, kustannukset ja suorittaa due diligence ennen sijoituspäätöksiä. Rahoitusvälineisiin liittyy sekä potentiaalista tuottoa että riskejä, kuten markkina-, luotto-, korko- ja likviditeettiriski.

Yhteenvetona rahoitusvälineet muodostavat keskeisen osan nykyaikaista rahoitusjärjestelmää, tarjoten keinoja pääomien keräämiseen, riskien hallintaan sekä sijoitus- ja kaupankäyntistrategioiden toteutukseen.