Rahoitusvaltion

Rahoitusvaltion käsite kuvaa valtiota, jonka julkiset menot rahoitetaan ensisijaisesti rahoitusmarkkinoilta hankittavalla velalla sekä velanhoitotoimilla. Tämä tarkoittaa, että budjetin alijäämät katetaan pääosin velan liikkeeseenlaskulla ja siihen liittyvillä korkoi- and velanhoitokäytännöillä, eikä koko meno rahoitu pelkästään verotuloilla. Rahoitusvaltion malli korostaa valtion välistä suhdetta finanssimarkkinoihin ja velanhoitostrategian merkitystä makrofinanssipolitiikassa.

Keskeisiä piirteitä ovat velan liikkeeseenlasku ja valtion velanhoitostrategia, korkotason sekä markkinoiden odotusten huomioiminen sekä julkisen talouden riippuvuus rahoitusmarkkinoista. Tällainen malli voi mahdollistaa suurten investointien rahoittamisen sekä nopeamman suhdannevasteen, mutta se altistuu korkojen nousulle, velanhoitokustannusten kasvuun sekä rahoitusvakauden haasteille. Rahoitusvaltion politiikassa rahapolitiikka ja finanssipolitiikka voivat kietoutua toisiinsa, kun velan hoito ja korkokorjaus vaikuttavat budjetin liikkumavaraan.

Keskustelussa eroa voidaan tehdä sen mukaan, miten paljon julkinen rahoitus nojautuu markkinaehtoiseen velkaan verrattuna veropohjaan ja suoriin tulonlähteisiin. Rahoitusvaltion käsite esiintyy etenkin analysoitaessa hyvinvointivaltion rahoitusmallien monimuotoisuutta sekä julkisen talouden kestävyyskysymyksiä. Käytännössä useimmat maat yhdistävät velkarahoituksen, verotulot sekä sosiaalivakuutusmaksut rahoittaakseen julkisia palveluja ja investointeja.

Lisäksi rahoitusvaltion käsitteestä hyödynnetään vertailuissa talouspolitiikan vaihtoehdoista ja rahoitusjärjestelmän roolista kasvuun sekä vakauteen. See also: julkinen velka, fiskalipolitiikka, velanhoito, valtion velkakirjat, rahoitusmarkkinat.