Rahoitusrakenteiden

Rahoitusrakenteet ovat yritysten ja projektien rahoituksen järjestämistapoja, joissa käytetään erilaisia rahoituslähteitä ja instrumentteja yhdistämällä sekä velkaa että omaa pääomaa. Tavoitteena on tasapainottaa rahoituksen kustannukset, riski ja joustavuus sekä varmistaa projektin tai liiketoiminnan kasvun edellytykset.

Tyypillisiä rahoitusrakenteita ovat oman pääoman, velan ja hybridi-instrumenttien (esim. mezzanine-rahoitus tai preferenssiosakkeet) yhdistelmät. Velka voi olla pankkilainoja, lainasopimuksia, yritystodistuksia tai lainoihin liittyviä vakuuksia. Hybridirahoitus tarjoaa usein suuremman velan etuja epävarman aikana, mutta voi pienentää omistajien kontrollia ja lisätä korkokatteen vaatimuksia. Rahoituslähteet voivat olla kotimaisia tai kansainvälisiä, ja ne voivat sisältää takuita, vakuuksia tai luottosuojaa.

Erikoistuneet rahoitusrakenteet, kuten projektirahoitus, käyttävät erillistä eriytettyä yhtiötä (SPV) hankkeelle. SPV kerää nettokassavirtoihin perustuvan velan ja maksaa sen takaisin projektin tuotoilla ilman että koko konsernin varat rasittuvat. Tämä malli on yleinen suurissa infrastruktuuri- ja energiainvestoinneissa sekä riskin jakamisessa.

Securitisaatio ja strukturoitu rahoitus kokoavat perusomaisuuden tai tulevat kassavirrat paketeiksi ja niistä muodostettuja arvopapereita myydään sijoittajille. Tämä voi lisätä rahoitusvaihtoehtoja ja tarjoa erilaista riskin ja tuoton profiilia.

Rahoitusrakenteiden valintaan vaikuttavat projektiin liittyvä riski, takaisinmaksuaika, verot ja sääntely sekä kustannus- ja joustovaatimukset. Teoriaan kuuluu muun muassa kustannusten minimointi, verohuojennukset ja yrityksen riskinsietokyky.