Rahankeräystä

Rahankeräystä tarkoittaa rahojen keräämistä järjestettyyn hyväntekeväisyyteen tai yleishyödyllisen tarkoituksen edistämiseksi. Suomessa rahankeräystä toteuttavat tavallisesti yhdistykset, säätiöt tai yksittäiset henkilöt, ja siihen voidaan käyttää erilaisia menetelmiä kuten kampanjoita, ovelta ovelle -keräyksiä, tapahtumia tai verkkokeräyksiä.

Lainsäädäntö kohdistaa rahankeräystoimintaan valvontaa ja läpinäkyvyyttä. Useimmissa tapauksissa julkinen rahankeräys edellyttää rahankeräyslupaa viranomaiselta, tyypillisesti poliisi tai vastaava toimivaltainen viranomainen myöntää luvan. Luvan myöntämisen taustalla on tarkoitus varmistaa, että kerätyt varat kohdennetaan ilmoitettuun päämäärään, ja että keräystä kohdellaan oikeudenmukaisesti sekä lahjoittajaa että saajaa kohtaan. Joitakin pienimuotoisia tai paikallisia keräystapoja voidaan säätää erikseen tai ne voivat olla vapautettuja luvanvaraisuudesta, mutta tällöin toiminnan on silti noudatettava yleistä hyvää käytäntöä ja lahjoittajien etuja suojavia periaatteita.

Organisatorien vastuisiin kuuluu läpinäkyvyys ja ilmoittaminen: lahjoittajille on annettava riittävä tietoja keräyksen kohteesta, kerättyjen varojen käytöstä sekä yhteystiedoista. Keräystuloksia tulisi tilittää ja tarvittaessa auditoida. Rikkeet, kuten petos tai varojen väärinkäyttö, voivat johtaa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin.

Lisätietoja antaa Rahankeräyslaki ja ajantasaiset ohjeet paikallisilta viranomaisilta.