Radioliikenteellä
Radioliikenteellä tarkoitetaan tiedon siirtämistä sähkömagneettisten aaltojen avulla radiotaajuuksilla. Se kattaa sekä analogisen että digitaalisen viestinnän, mukaan lukien ääni-, data- ja multimediaviestinnän sekä yksisuuntaisen että kaksisuuntaisen yhteyden. Radioliikenne muodostaa osan sekä maanpäällisiä että avaruuspohjaisia viestintäverkkoja, ja sitä hoitavat sekä julkiset että yksityiset toimijat sekä viranomaiset.
Historia ja kehitys: Radioviestinnän varhaisvaiheet sijoittuvat 1800-luvun lopulle, jolloin sähkömagneettista viestintää alettiin kehittää. 1900-luvulla syntyivät laajat
Perusperiaate: signaali muunnetaan lähetettäväksi radiosta, ja vastaanotin tulkitsee sen takaisin. Analogiset järjestelmät käyttävät modulaatiotyyppejä kuten AM
Säteilyalueet ja sääntely: taajuudet on järjestetty kansallisissa sekä kansainvälisissä taajuusspektrisäädöksissä. ITU ja kansallinen sääntelyviranomainen myöntävät lisenssejä
Käyttökohteita: radioliikennettä hyödynnetään monissa yhteyksissä, kuten radiolähetystoiminnassa, kaksisuuntaisessa online-viestinnässä, ilmailussa ja meriliikenteessä, hätätilanteiden viestinnässä sekä